30.12.2013 ~sobaa ja tutustumista Kagoshimaan~

Maanantaiaamuna otin tuliaisia mukaan ja lähdin Ayan kanssa käymään Yoshitomeilla. Unohdin ottaa kameran mukaan, mutta saan varmaankin Ayalta tai Yoshielta kuvia myöhemmin. Ohjelmassa oli sobanuudeleiden valmistusta Yoshien siskon perheen takapihalla. Sinne oli kokoontunut myös muita tuttavia. Soban valmistus on kuulemma miesten hommia. Silti pääsin tekemään sitä alusta asti itsekin: ensin sekoitetaan kahdenlaisia jauhoja, joihin lisätään vähitellen vettä. Tämän jälkeen taikinasta tehdään kova, sileä pallo, joka kaulitaan ohueksi neliöksi ja leikataan sitten ohuiksi nuudeleiksi. Lounaaksi oli tietysti sobaa, joka maistui tosi hyvältä. Lisänä oli kaikenlaista muutakin, kuten mochia (taikinamainen, sitkeä riisikakku) ja teetä.

Iltapäivällä lähdin käymään Ayan kanssa hänen vanhempiensa luona. Noudimme sieltä hänen kaksi sukulaislastaan ja lähdimme Ayan, Ayan siskon ja lasten kanssa käymään sukuhaudalla. Japanissahan on vasemmanpuoleinen liikenne ja kadut ovat hyvin kapeita. Kapeilla kujilla ajettaessa tekee mieli laittaa silmät kiinni, kun ohitamme seinän tai pylvään suurin piirtein kahden sentin päästä. Se on kuulemma ihan okei... Haudoille tuodaan uudeksi vuodeksi kauniita kukka-asetelmia ja suitsukkeita.

Ajoimme myös satamaan, kohdalle jossa Sakurajima on kolmen kilometrin päässä. Sää oli selkeä, joten vuoren kuvaaminen oli mahdollista.

Illalla haimme Ayan vanhemmat ja menimme kahdeksan seitsemän hengen porukalla ravintolaan syömään yakinikua (paistettua lihaa). Kävimme myös tutustumassa Kagoshiman aseman viereiseen kauppakeskukseen, jossa oli paljon kaikkea pientä söpöä myyviä liikkeitä. Sain toistaiseksi hillittyä itseni eli en (vielä) ostanut sieltä mitään. Alennusmyynnit alkavat uuden vuoden jälkeen, joten kannattanee odottaa ainakin sinne asti.

Pitkä matka Kagoshimaan

Matkustaminen Kouvolasta Kagoshimaan vei melkein vuorokauden. Lähdimme vanhempien kanssa Kouvolasta hyvissä ajoin, vähän kymmenen jälkeen aamupäivällä. Kävimme matkalla asunnollani Helsingissä sekä Ikeassa syömässä ja Jumbon Fazerilla. Olin lentokentällä jo ennen kolmea.

Matkalaukku painoi siis 21kg, mutta sen kanssa ei tullut ongelmia lentokentällä. Turvatarkastuskin meni suhteellisen sujuvasti, liekö kengissäni ollut liikaa metallia, kun portti piippasi. Portti 37 oli aivan toisella puolen lentoasemaa, sinne käveli noin vartin. Istuskelin portin edessä tunnin verran, latailin elektroniikkaa ja yritin käyttää lentoaseman Wi-Fi:ä, mutta se hidasteli turhan paljon. Lentoasemalla oli aika paljon ihmisiä.

Kuten tavallista, lento AY073 Helsingistä Naritaan oli täynnä. Matkustajat olivat pääasiassa japanilaisia, suomalaisen/eurooppalaisen turistin näköisiä ei ollut kuin kourallinen. Istuin koneessa siiven kohdalla ikkunapaikalla. Vierustoverikseni sattui japanilainen nainen, arviolta vähän minua vanhempi. Lento meni ihan mukavasti, sain ehkä muutaman tunnin nukuttua. Kone oli perillä Naritassa vähän ennen kymmentä aamulla paikallista aikaa.

Suuntasin suoraan koneesta (tietysti maahantuloselvitysten ja matkalaukun hakemisen jälkeen) lunastamaan junapassin. Jonoa ei ollut paljon, mutta minun jälkeeni alkoi tulla aika paljon ihmisiä. Virkailija kysyi, mihin olen menossa, ja kun vastasin, että Kagoshimaan, sain vastaukseksi ihmettelevän: junalla? Shinkanseniin (superjuna) ei saanut enää varattua istumapaikkoja, mutta sain hyvin paikan sekä Tokiossa että Osakassa, vaikka juna tulikin täyteen. Maibaran kohdalla (Nagojan ja Kioton välillä) oli niin paljon lunta, että pääsisi jopa hiihtämään.

Puhelimeni päätti olla toimimatta (yritän leikkiä sen kanssa myöhemmin), joten mietin, miten otan Kagoshiman ystävääni Ayaan yhteyttä ja kerron, milloin olen tulossa. En kiireessä löytänyt ilmaista Wi-Fi-verkkoakaan mistään. Päädyin sitten Shin-Osakasta lähdön jälkeen kysymään vierustoveriltani puhelinta lainaksi. Lähetin sillä Ayalle lyhyen viestin.

Shinkansen Hikari 565 saapui Kagoshima-chuon asemalle 20.04. Vastassa olivat Aya, Yoshie, Yuichi ja Shu. Menimme Yuichin autolla heille ja söimme illallista. Tämän jälkeen pääsin Ayan luokse nukkumaan.

Lähtövalmiina

Suomessa on vielä aikainen aamu, mutta Japanissa eletään jo iltapäivää. Aikaero Suomen ja Japanin välillä on näin talviaikaan seitsemän tuntia (kesäaikaan kuusi). Yritin jo tänään saada rytmiä käännettyä heräämällä aamuviideltä. Pakkailu meni eilen myöhään, joten yöunet jäivät noin viiteen tuntiin, mutta toivon väsyneenä saavani paremmin unta lentokoneessa.

Sain pakattua ison matkalaukkuni eilen. Luulen, että yli puolet sen sisällöstä on joko suklaata tai muita makeisia. Ne saan onneksi jätettyä Japaniin, ettei tarvitse takaisin päin tuoda. Lisäksi minulla on käsimatkatavaroina Haltin 27 litrainen reppu, käsilaukku ja kameralaukku. Olen varmasti isojen kantamusteni kanssa surkea näky jollain japanilaisella juna-asemalla.

Finnairin lennolla ruumaan menevä laukku saa painaa enintään 23kg, käsimatkatavara 8kg. Yritin eilen punnita laukkuani kotoa löytyneellä henkilövaa'alla ja sain tulokseksi noin 21kg. Toivottavasti lentokenttähenkilökunta ei saa omalla vaa'allaan kovin paljon suurempaa tulosta, muuten menee ylipainoa. Saa kyllä nähdä, miten pärjään Japanissa laukkuineni: jaksan jotenkuten nostaa laukkuni ilmaan. Isäni sanoi, että tarvisin pari kamelia mukaan. Harmi, että ne jäivät nyt hankkimatta.

Lento AY037 lähtee siis tänään klo 17.20 Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Vanhempani vievät minut kentälle ja käyvät samalla ihastelemassa lentokoneita.

Matkavalmisteluja 3 (kaikenlaista pientä)

Matkalle tarvitsee mukaan kaikenlaista enemmän ja vähemmän oleellista tavaraa. Lentolippujen varaamisen jälkeen tärkein asia oli passi. Myös junapassi oli tärkeysjärjestyksessä korkealla. Kaikenlaista muutakin on mennyt hankintaan ennen reissua.

Tarvitsin kännykän, jolla voin soittaa puheluita sekä Japanista Suomeen että Japanin sisällä. Tähän ei vanha GSM-verkkoinen Nokiani pysty (Japaniin tarvitaan vähintään 3G), joten päädyin hankkimaan Samsungin Galaxy Expressin. Olin alun perin harkinnut S3 miniä, mutta Gigantin myyjä sai minut vaihtamaan mallia. Ostin puhelimeni syyskuun puolivälissä, ja ollut siihen pääasiassa tyytyväinen. Akkuhan siitä kuolee paljon nopeammin kuin vanhasta puhelimesta ja sitä saa muistaa käynnistää uudestaan silloin tällöin ettei se sekoa, mutta on mukavaa päästä nettiin helposti ja missä vain. Lisäksi vanhaan verrattuna sillä saa huomattavasti parempia kuvia.

Ajattelin älypuhelimen lisäksi kuitenkin ottaa miniläppärini mukaan. Sellainen minulta löytyy onneksi jo ennestään. 10.1' Asukseni on noin kaksivuotias ja toimii silloin kuin sitä itseään huvittaa. Käyttöjärjestelmänä kun siinä on Windows 7 Starter.

Edellisillä matkoilla olen kuvannut pienellä Olympus-pokkarilla. En kuitenkaan ollut turhan tyytyväinen sillä saatuihin kuviin, joten päätin hankkia myös uuden kameran ennen reissuun lähtöä. Expert Expo sattui hyvin syyskuun loppuun, joten lähdin sieltä katsastamaan uutta kameraa. Valitsin itselleni taas Samsungin: malli on NX1000. Se on vaikuttanut tähän mennessä hyvältä valinnalta.

Tähän asti olen pärjännyt reissuillani pelkällä käteisellä. Japanissa ei hirveästi kortteja käytetä, eikä Visa Electron toimi käytännössä missään. Koska olen tällä kertaa täysin omatoimisesti liikenteessä, ajattelin luottokortin olevan järkevä hankinta kaiken varalta. Sen hankkiminen vaati hieman vaivannäköä: todistus opinnoista (pitää olla tarpeeksi opintopisteitä), hakemus, luottorajan miettiminen ja anominen... Kaikki kuitenkin sujui lopulta melko kätevästi. Nyt saimaannorpalla varustettu Visa asustaa lompakossani.