Matkalaukku painoi siis 21kg, mutta sen kanssa ei tullut ongelmia lentokentällä. Turvatarkastuskin meni suhteellisen sujuvasti, liekö kengissäni ollut liikaa metallia, kun portti piippasi. Portti 37 oli aivan toisella puolen lentoasemaa, sinne käveli noin vartin. Istuskelin portin edessä tunnin verran, latailin elektroniikkaa ja yritin käyttää lentoaseman Wi-Fi:ä, mutta se hidasteli turhan paljon. Lentoasemalla oli aika paljon ihmisiä.
Kuten tavallista, lento AY073 Helsingistä Naritaan oli täynnä. Matkustajat olivat pääasiassa japanilaisia, suomalaisen/eurooppalaisen turistin näköisiä ei ollut kuin kourallinen. Istuin koneessa siiven kohdalla ikkunapaikalla. Vierustoverikseni sattui japanilainen nainen, arviolta vähän minua vanhempi. Lento meni ihan mukavasti, sain ehkä muutaman tunnin nukuttua. Kone oli perillä Naritassa vähän ennen kymmentä aamulla paikallista aikaa.
Suuntasin suoraan koneesta (tietysti maahantuloselvitysten ja matkalaukun hakemisen jälkeen) lunastamaan junapassin. Jonoa ei ollut paljon, mutta minun jälkeeni alkoi tulla aika paljon ihmisiä. Virkailija kysyi, mihin olen menossa, ja kun vastasin, että Kagoshimaan, sain vastaukseksi ihmettelevän: junalla? Shinkanseniin (superjuna) ei saanut enää varattua istumapaikkoja, mutta sain hyvin paikan sekä Tokiossa että Osakassa, vaikka juna tulikin täyteen. Maibaran kohdalla (Nagojan ja Kioton välillä) oli niin paljon lunta, että pääsisi jopa hiihtämään.
Puhelimeni päätti olla toimimatta (yritän leikkiä sen kanssa myöhemmin), joten mietin, miten otan Kagoshiman ystävääni Ayaan yhteyttä ja kerron, milloin olen tulossa. En kiireessä löytänyt ilmaista Wi-Fi-verkkoakaan mistään. Päädyin sitten Shin-Osakasta lähdön jälkeen kysymään vierustoveriltani puhelinta lainaksi. Lähetin sillä Ayalle lyhyen viestin.
Shinkansen Hikari 565 saapui Kagoshima-chuon asemalle 20.04. Vastassa olivat Aya, Yoshie, Yuichi ja Shu. Menimme Yuichin autolla heille ja söimme illallista. Tämän jälkeen pääsin Ayan luokse nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti