18.1.2014 ~Chinzanso~

Lauantaiaamuna heräsin seitsemän jälkeen pakkaamaan tavaroita kahteen matkalaukkuuni. Yllätyksekseni ne jopa mahtuivat niihin. Kuvittelin ostaneeni reilusti vaatteita, mutta olisin silti kaivannut muille tavaroille enemmän pehmikkeitä. Toivotaan, ettei lentokenttähenkilökunta hirveästi niitä heittelisi.

Kaikkia tavaroita en tietenkään voinut vielä lauantaina pakata, koska tarvitsisin niitä vielä illalla ja seuraavana aamuna. Sain kuitenkin pakkaamisen hyvään vaiheeseen, päivän ja illan viettäisin Harukon kanssa, joten en illalla ehtisi kuitenkaan pakata kaikessa rauhassa. Sunnuntaiaamuun pakkaamista ei myöskään olisi voinut jättää, koska herätys olisi kello 5.30 ja bussi Naritan lentoasemalle lähtisi Hotel Metropolitanin edestä tasan seitsemältä, ja paikalla pitäisi olla kymmentä minuuttia aikaisemmin.

Pakkaamisen jälkeen lähdin aamiaiselle ennen kymmentä, Haruko tulisi hakemaan minut Kimi ryokanilta kello 11. Olisin halunnut syödä japanilaisen aamiaisen Jonathan'silla, mutta se oli harmikseni loppuunmyyty (varmaan lohi oli loppu). Päädyin tilaamaan pannukakkuja, joihin kuului myös drinkbar.

Palatessani ryokanille puoli yhdeltätoista Haruko oli jo odottamassa minua. Lähdimme yhdessä viettämään päivää viiden tähden luksushotelli Chinzansohon Edogawabashiin Tokion ytimeen. Kuulosti tässä vaiheessa jo epäilyttävältä ("Tulen kalliiksi","Kelpaakohan mun vaatteet"...). Menimme Edogawabashiin Yurakuchon metrolinjalla, sinne taisi olla Ikebukurosta vain kolme asemanväliä. Kävelimme asemalta hotellille, matkaa oli alle kilometri. Kello oli vähän yli 11 saapuessamme hotellille. Kävelymatkan varrella oli pieni pyhättö ja sen yhteydessä hautausmaa.

Haruko oli varannut meille illallispöydän hotellin alueella sijaitsevasta ravintolasta kello 18. Aikaa oli siis paljon. Tarkoitus oli alun perin syödä kyseisessä ravintolassa lounasta, mutta ravintola oli varattu silloin täyteen. Viideltäkään ei vielä päässyt hääjuhlien takia. Kiertelimme aikamme kuluksi hotellin kauniissa puutarhassa, jossa suurin osa kasveista (isoja puita lukuunottamatta) oli erilaisia kamelioita (japaniksi tsubaki). Hotelli on ottanut tsubakin tunnuksekseen ja muun muassa myy tsubakiöljyä.

Tsubaki on talvella kukkiva pensas, jossa on kauniit isot punaiset kukat. Olin nähnyt niitä kukassa jo muun muassa Kagoshimassa ja Kyotossa. Eivät ihan ole sakuran- tai luumunkukkien (ume) veroisia, mutta hyvin kauniita kuitenkin. Hotellin puutarhan tsubakit eivät olleet vielä aloittaneet täyttä kukintaansa, vaan pensaissa oli lähinnä vihreitä nuppuja. Vain siellä täällä näkyi kukkia.  

 

Hotellin puutarhassa on kukkula, jonka laella on kolmikerroksinen pagoda. Alueella on  myös pieni vesiputous ja lampi. 

Hotelli on ilmeisen suosittu häidenpitopaikka, päiväksi sattui vielä lauantai. Hotellin alueella on useita kappeleita, ja näimme ainakin neljä eri hääseuruetta lähes samaan aikaan. Saimme jopa todistaa kimpunheittoa pariinkin otteeseen. Vain yhdellä morsiusparilla oli yllään perinteinen japanilainen hääpuku, muut olivat ainakin sillä hetkellä länsimaisessa puvussa. 

Puutarhasta löytyi myös pieni Inarin pyhättö. 

Kävimme syömässä lounasta hotellin puutarhassa olevassa sobaravintolassa. Tilasimme tempurasobaa lämpimillä nuudeleilla (olisi siis saanut myös kylmillä). Ulkona oli kuitenkin ollut sen verran viileää (ehkä viitisen astetta), että reilun tunnin ulkona kävelemisen jälkeen kaipasi jotain lämmintä. Ravintolan piha oli sekin kaunis.

Kello ei ollut vielä kahtakaan, kun meiltä alkoi loppua tekeminen. Haruko kysyi, haluaisinko vielä lähteä käymään jossain ennen illallista, joten ehdotin Tokyon asemaa (Tokiossa on Tokyon kaupunginosa). Menimme sinne taksilla. En muistaakseni ollut käynyt Tokyon aseman edustalla aiemmin, joten halusin ottaa siitä kuvan. Punainen vanhanaikainen länsimaistyylinen rakennus keskellä korkeita taloja näytti mielenkiintoiselta. 

Päätimme myös lähteä käymään keisarillisella palatsilla eli käytännössä sisemmän vallihaudan reunalla. Sisimmän vallihaudan sisäpuolelle ei ole asiaa ilman kutsua tai muuta lupaa. Varsinaista palatsia ei näy. Reuna-alueilla on paljon hienosti leikattuja mäntyjä, ja vallihaudassa uiskenteli joutsenia ja muita vesilintuja. 

Palasimme pienen kävelyn jälkeen Tokyon asemalle, jonne menimme vähän shoppailemaan. Tarkemmin ostosalue sijaitsi aseman alapuolella, ja siellä oli erilaisia matkamuistoja ja TV-hahmojen tuotteita sekä ruokaa (bento- eli lounasbokseja ja paikallisia herkkuja) myyviä putiikkeja. Viiden jälkeen palasimme taksilla takaisin hotellille. Pääsimme ravintolaan sisälle etuajassa vähän ennen kuutta.

Tiesin etukäteen vain, että söisimme ruokaa, joka on keitetty tsubakiöljyssä (kukan siemenistä puristettavaa öljyä voidaan esimerkiksi käyttää ruoanlaittoon, ihon- ja hiustenhoitoon sekä veisten ym. huoltoon ja puhdistukseen). En saanut tietää illallisen varsinaista hintaa, kun Haruko halusi maksaa kaiken, mutta kovin edullista se ei ainakaan ollut. Jo alkuruoka oli niin hienoa settiä, ettei sitä olisi raaskinut edes syödä. 

Osa ruokalajeista jäi minulle osittain tai täysin tuntemattomiksi, mutta ehkä parempi niin. Välillä on jotenkin helpompi syödä, kun ei tiedä mitä se on. Parin alkuruoan jälkeen oli pääruoan vuoro. Tarjoilija uitti varras kerrallaan ruoankappaleita kuumassa öljypadassa. Ruoka siis valmistetaan asiakkaan nenän edessä. Joukossa oli paria eri kalaa, jotain rapua, ilmeisesti kampasimpukkaa, paprikaa ja muita vihanneksia, bataattia, miyazakilaista lihaa, ja paljon muuta.

Pääruoan jälkeen tuli vielä lisää ruokaa. Aloimme olla Harukon kanssa jo aika täynnä. Lopulta oli jälkiruoan vuoro: hunajamelonia, mansikoita ja öljyssä keitetty mochimanju.

Kello oli jo puoli yhdeksän, kun lähdimme taksilla Ikebukuroon. Taksi vei meidät Ikebukuron aseman länsisisäänkäynnille, josta sitten kävelimme perille, minä ryokaniini ja Haruko omaan hotelliinsa. Kävin vielä ostamassa kaupasta teejauhetta ja pienen purkin jäätelöä.

Illalla oli reissun viimeisen ofuron aika, jään todellakin kaipaamaan sitä likoamista kuumassa kylpyvedessä puisessa ammeessa. Jäätelön söin kylvyn jälkeen, ja kirjoitin myös itselleni pari Harukon antamaa postikorttia. Kimi ryokanin henkilökunta muuten tuo aulatiloihin aina jotain kukkia, tällä kertaa oli pieniä liljoja.

17.1.2014 ~Otaku-paratiisit~

Perjantaina olisin voinut nukkua pitkään. Heräsin kuitenkin itsekseni jo seitsemän aikaan. Chillailin ryokanilla aamun ja lähdin aamiaiselle (Jonathan's) vähän ennen kymmentä. Sain melkein otettua aamiaisestani kuvan ennen sen aloittamista. Melkein.

Syy myöhäiseen lähtöön oli lähinnä tänään vierailtavien liikkeiden aukioloajat, suurin osa aukesi vasta kahdeltatoista. Lähdin aamiaisen jälkeen ensin kauimmaiseen kohteeseen, Kichijoujiin, keskustasta (=Shinjuku) länteen. Sinne pääsee esimerkiksi JR Chuolla Shinjukusta, jonne puolestaan pääsee Ikebukurosta vaikka Yamanotella. Matka kesti noin puoli tuntia. Kichijoujissa pysähtyvät sekä local- että rapid-junat, joten ei ole väliä kumpaan hyppää kyytiin, kun aikakin on lähes sama.

Olin Tokiopassista lukenut Kichijoujista löytyvän vanhoja kimonoja myyvän pienen liikkeen nimeltään Omoshiroya. Kirjassa on suhteellisen hyvät ohjeet perille löytämiseksi, mutta liikkeen kotisivuilta löytyy myös karkea kartta. Olin perillä Kichijoujissa vähän yli yhdeltätoista, joten aikaa oli reilusti ennen liikkeen aukioloaikojen mukaista avautumista. Kävelin pienen lenkin ja kävin Seiyu-nimisessä kaupassa, josta ostin juomista ja maccha-jauhetta sekä kuolailin herkullisen näköisiä valmisannoksia.

Menin Omoshiroyan eteen odottamaan vähän ennen kahtatoista.

Se ei kuitenkaan avannut oviaan ja pysyi pimeänä, vaikka kello oli pian varttia yli. Menin tutkimaan tarkemmin ovessa olevaa lappua, jossa luki: olemme avoinna 12-18, mutta silloin tällöin poissa. Soitathan meille numeroon...

No, en viitsinyt käyttää rahaa soittamiseen, joten lähdin takaisin asemalle mieleni hieman pahoittaneena. (Olisin ehkä puhelimellani voinut soittaakin, kun se vihdoin alkoi toimia samana aamuna. Tämä vaati vain pari sähköpostiviestiä dna:lle ja viikon odottelun.) Ehkä parempi näin, eipä matkalaukkuissani enää hirvesti olisi tilaa ollutkaan. Vanhojen kimonojen hinnat olisivat kuitenkin alkaneet 525 jenistä (alle 5 euroa!), joten saatoin menettää joitain edullisia aarteita. Jääpähän jotain seuraavaankin kertaan.

Kichijoujista palasin Chuolla takaisinpäin Nakanoon, joka sekin jää keskustan länsipuolelle. Heti aseman vierestä radan pohjoispuolelta alkaa Nakano Sunmall'n ostoskatu, joka on täynnä pieniä liikkeitä ja ravintoloita. Ostoskadun päässä on isohko ostoskeskus Nakano Broadway, joka ei kuitenkaan ole ihan tavanomainen. Liikkeet eivät ole erityisen "hienoja", vaan käytännöllisen tai omalaatuisen näköisiä, ja kerrokset (joita on neljä + kellari) ovat matalahkoja. B1-kerroksessa on ruokaa, kuten lihakauppoja ym., ensimmäisessä kerroksessa on muun muassa vaateliikkeitä, mutta kerroksissa kakkosesta neloseen on keskitytty otaku-kulttuuriin (kiivas fanitus, kohdistui se sitten mangaan tai peleihin tai johonkin ihan muuhun...). Siis animefanin must-see-paikka Akihabaran (jota myös Akibaksi kutsutaan) lisäksi. Pienistä liikkeistä löytyy kirjoja, mangaa, doujinsheja, pelejä, leluja, figuureja, nukketarvikkeita... Pelkästään Mandaraken liikkeitä on varmaan viisitoista.

Ostin muutaman doujinshin (fanin piirtämä sarjakuva yleensä jostain manga- tai animesarjasta, pelistä, romaanista, tv-sarjasta/elokuvasta tai julkisuuden hahmoista, tarina on piirtäjän oma tai liittyy osittain oikeaan juoneen) ja pari Nyanko-sensei-kännykkäkorua, katselin muutamaa figuuria ja kiertelin ympäri sokkeloista ostoskeskusta. Aikani kuljeskeltuani (liikkeiden kuvaaminen oli kielletty) hain pohjakerroksesta valmiin yakisoba-annoksen (kyllä mä muutakin söin matkan aikana), otin sen mukaan ja lähdin Sobu-linjalla kohti Akihabaraa. Ikebukurosta lähdettäessä sinne pääsisi kätevimmin Yamanotella.

Akibahan on stereotyyppisesti otakun paratiisi. Siellä on Animate, K-Books, Mandarake, Book-off sekä läjä muita pieniä ja suuria liikkeitä, jotka myyvät mangaa ja oheistuotteita.

Akihabara on myös elektroniikkakeskus: ei ole sähköllä toimivaa kapinetta, jota sieltä ei saisi. Ennen shoppailukierrosta yritin etsiä paikkaa, jossa syödä Nakanosta ostetut nuudelit. Päädyin syömään niitä erään rakennuksen parvelle toiseen kerrokseen. Siellä oli mukavasti portaita, joilla istua hieman katseilta piilossa. Kiertelin syömisen jälkeen Animatella, K-Booksilla ja Mandarakella ostamatta kuitenkaan mitään, liekö alkoi iskeä jo turtuminen shoppailuun ja tavarapaljouteen. 

Palasin ryokanille jo ennen viittä, huilasin hetken, ja päätin sitten vielä lähteä etsimään Shinjukun Closet Childin (käytettyjä lolita-vaatteita myyvän liikkeen). Jonkin verran sain pyöriä ja tutkailla opaskarttoja teiden varsilla ennen sen löytymistä. Sieltäkään ei tarttunut mitään mukaan.

Palattuani takaisin Ikebukuroon lähdin vielä viimeisen kerran kiertelemään paikkoja Higashi-Ikebukuroon eli radan itäpuolelle. Kävin Animatella ostamassa yhteen mangasarjaan liittyvän taidekirjan, joka sisälsi hienoja isoja värikuvia sarjan hahmoista (mangat ovat tavallisesti mustavalkoisia).

Päädyin lopulta syömään iltapalaa itäpuolen Jonathan'sille. Tilasin tonkatsulla täytettyjä leipiä pääruoaksi. 

Jälkiruoaksi tilasin jäätelöannoksen, jossa oli vanukas (eli purin=pudding), pehmistä, mansikkasorbettipallo pohjalla, mansikkakastiketta, kiiviä ja tuoreita mansikoita (=yksi mansikka kahtena viipaleena).

Otin lisäksi drinkbarin, ja kiskoin monta lasillista omenajuomaa, ginger alea, jäämacchalattea ja teetä. Testailin myös puhelimeni toimintaa lähettämällä tekstiviestin, joka myös vastauksesta päätellen meni myös perille.

Illalla oli tietysti taas kylpyaika.

Suomessa ollaan taas

Lentokone laskeutui Suomen maaperälle eilen 19.1.2014 noin kello 15.30. Lento meni ihan hyvin, joskin Naritasta lähdettäessä kentällä oli ruuhkaa (lentokoneita useita jonossa). Kouvolassa olin hieman ennen kuutta illalla, ja menin lopulta puoli yhdeksältä nukkumaan (kello puoli neljä aamuyöllä japaninaikaa). 

Lisää postauksia matkan viimeisistä päivistä tulossa myöhemmin.

16.1.2014 ~temppeliin, taivaalle ja Tokionlahden rannalle~

Eli päivä Asakusassa, Tokyo Skytreessä ja Odaibassa.

Heräsin aamulla aikaisin ja lähdin tapani mukaan aamiaiselle Jonathan'sille. Taas oli japanilaisen aamiaisen vuoro. Sitten Yamanotella Uenoon (noin 20 minuuttia) ja vaihto Uenossa Tokyo Metron Ginza-linjalle, jolla parin aseman päähän Tawaramachiin. Olisin voinut mennä seuraavalle asemalle Asakusaan, mutta olen parilla edellisellä reissulla yöpynyt Asakusassa ja asema oli entuudestaan tuttu. Lisäksi on mukavaa kävellä ja katsella maisemia.

Kello oli vähän yli yhdeksän aamulla. Kävelin ensin vähän sivummalle Kappabashi-nimiselle ostoskadulle, jonka liikkeissä myydään kaikenlaista keittiö- ja ravintolatavaraa astioista ja kattiloista näyteikkunoiden muoviruokaan. Liikkeet olivat kuitenkin vielä kiinni, joten päätin palata myöhemmin uudestaan. Suuntasin siis kulkuni Asakusan temppelialueelle, jossa oli ajankohdan takia aika kohtuullisesti turisteja (pääosa oli joko koululaisia tai aasialaisia, myöhemmin ohi kulkiessani turisteja oli paljon enemmän). Tokyo Skytreekin näkyi kävelymatkalla.

Temppelialue alkaa Kaminarimon-portista, jonka jälkeen alkaa Nakamisen ostoskatu.

Nakamisella on paljon pieniä turistiroinaa ja herkkuja myyviä kojuja. Nakamise päättyy toiseen porttiin, josta alkaa varsinainen temppelialue.

Alueelta löytyy myös pagoda, ja itse temppelin nimi on Sensoji. Temppelin sisällähän ei olisi saanut kuvata, mutta huomasin syrjässä olevan kieltolapun vasta poistuessani...

Ostin Nakamiselta itselleni yukatan (mustan, jossa vaaleanpunaisia kirsikankukkia). Lähdin sitten takaisin Kappabashille, jossa kiertelin liikkeitä ja katselin mielenkiintoisia keittiötarvikkeita. Aikani kierreltyäni lähdin kohti Tokyo Skytreetä, näköalatornia, joka valmistui vasta edellisen reissuni jälkeen. En ollut siis aiemmin päässyt käymään siellä. Matkaa Kappabashilta Skytreelle oli noin pari kilometriä, ja koska en jaksanut ruveta säätämään metrojen ja junien kanssa, päätin kävellä sinne. Sääkin oli aurinkoinen ja lämpötila ehkä seitsemän astetta plussalla.

Kävelymatkalla 634 metrin korkeuteen ulottuva torni näkyi lähes koko ajan. Matka kulki muun muassa Sumida-joen yli.

Perille löysin suhteellisen helposti, tarvitsi vain kävellä tornia kohti. Pysähdyin aina välillä kuvailemaan sitä.

Saavuttuani Skytreelle menin ensimmäiseksi syömään lounasta Muumitalokahvilaan Solamachin ensimmäiseen kerrokseen. Koska kello oli yli kaksitoista, paikkaan oli jonkin verran jonoa, mutta olin silti päättänyt mennä. Ravintolassa oli paljon lapsiperheitä.

Ruoka ei ollut kovin erikoista, mutta oli se silti hyvää. Pääsin ruokailemaan Niiskuneidin kanssa.

Ilma oli sen verran tyyni, että näköalatasanteet olivat yleisölle auki. Lipunmyynti oli neljännessä kerroksessa, josta ostin 2000 jenin lipun 350 metrin korkeudelle olevalle tasanteelle. Sieltä ylhäältä olisi voinut toisen, 1000 jenin, lipun 450 metrin tasanteelle, mutta itse tyydyin tällä kertaa vain alempaan, joka sekin on korkeammalla kuin Shinjukun Tochou tai Tokyo Tower. Ylös oli menossa aika paljon ihmisiä, mutta jono liikkui sujuvasti eteenpäin.

Ylhäältä oli tietysti hienot maisemat, joskin hirveän kauas ei nähnyt usvan takia ja aurinko paistoi juuri oleellisimmasta tarkkailusuunnasta (Shinjuku, Odaiba, Ikebukuro...) eli se häikäisi aika pahasti. Näin talvella aurinko vielä paistaa suhteellisen matalalta jopa Japanissa. Kirkkaalla säällä näkyisi Fujisan, mutta tällä kertaa ei. Kuvia taivaalta käsin. 

Skytreeltä lähdin Asakusa-linjan metrolla Shimbashiin, josta vaihdoin Yurikamome-linjan junaan (monorailiin) kohti Odaiban (teko)saarta. Juna kulkee muun muassa Rainbow Bridge -siltaa pitkin. Taas yksi lempikuvausaiheitani Tokiossa Odaiban "pallotalon" eli FujiTV:n rakennuksen lisäksi.

Jäin pois asemalla U-07 Daiba. Asema on aivan Nikko-hotellin, FujiTV:n ja AquaCity-kauppakeskuksen vieressä. Päätin ensin hieman kuvailla paikkoja, käydä pienellä kävelyllä pitkin rantaa ja lopuksi pistäytyä kauppakeskuksessa. Kuvia reittini varrelta.

Ennen poislähtöäni Odaibasta kuvailin vielä laskevaa aurinkoa ja siltaa iltavalaistuksessa.

Odaibasta Yurikamomella takaisin Shimbashiin, josta Yamanotella Ikebukuroon. Ja illalla arvatenkin taas kylpyyn, joka oli tällä kertaa melkein liiankin kuuma.