11.6.2015 Udo-jingu & Nango Beach

Harukon äiti kasasi minulle torstaina ihan valtavan aamiaisen.

Yhdeksän aikaan lähdimme Harukon ja herra Kamiguchin kanssa käymään Nichinanin Udo-jingussa ja sen jälkeen Nangossa. Menimme Kamiguchin autolla. Matkan varrella olisi ollut upeita maisemia, mutta oli sateista ja harmaata, joten näkymä ei ollut upeimmillaan.

Sade lakkasi sopivasti kun saavuimme Udo-jingulle noin 60 km:n päähän Miyazakin kaupungista. Käsittääkseni pyhättö on Nichinanin kaupungin alueella. Itse pyhättö on luolassa (jota en kuvannut).

Sitten onnistuin taas tappamaan kamerani akun. En ollut muistanut ladata sitä edellisenä päivänä. Ehkä saan Harukolta kuvia. Kävimme muutaman kilometrin päässä syömässä lounaaksi sobanuudeleita Obin linnan jäännöksien läheisyydessä. Pyörähdimme myös linnan alueella, jossa ilmeisesti on nykyään taidenäyttely ja koulu. Ja sitten alkoi taas sataa kaatamalla.

Ajoimme seuraavaksi Nangoun kylään katselemaan kukkia. Siellä oli meneillään Jacaranda(?)-festivaali 2015 eli aika, jolloin kauniit violetit kukat kukkivat puissa. Puut sijaitsivat korkealla rinteessä, jonne kävely noin 28 asteen lämpötilassa oli aika tuskaisaa. Huomasimme lopulta, että suurin osa kukista oli jo pudonnut maahan rankan sateen mukana. Onneksi muut maisemat muun muassa merelle olivat upeita. Välillä päätti taas ripotella vettä.

Kun sade taas taukosi, päätimme lähteä käymään Nangoun rannalla. Siellä ei ollut ketään, koska japanilaisten rantakausi alkaa vasta heinäkuussa. Rannalla oli paljon simpukankuoria, tai lähinnä niiden palasia, sekä hienoja kiviä. Keräilin niistä mukaan hienoimpia. Minulla oli uikkarit mukana, joten päätin pulahtaa veteen. Se oli mukavan virkistävää, muttei liian kylmää. Vesi oli japanilaisten mielestä aivan liian kylmää, mutta lopulta Kamiguchi uskaltautui myös veteen. Haruko päätti pysyä rannalla. Palasimme kotiin Uniqlon vaateliikkeen kautta. Ja taas alkoi sataa kaatamalla.

Illalla menimme Harukon, vanhempien ja Kamiguchin kanssa syömään Harukan kodin lähellä olevaan yakiniku-ravintolaan (yakiniku tarkoittaa paistettua lihaa). Söin itseni taas ehkä liiankin täyteen. Lähtiessämme ravintolasta hyvästelimme Kamiguchin ja suuntasimme takaisin kotiin. Alkoi ukkostaa. Illalla kirjoittelin postikortteja. Toivottavasti en unohtanut ketään. :)