Sää oli vaihteeksi ihan hyvä. Aamulla satoi vähän vettä, mutta loppupäivän oli poutaista, ja oikeastaan aika tukalankin kuumaa. Mushiatsui on japaninkielinen termi kosteankuumalle (tai kuumankostealle säälle). Parhaimmillaan lämpömittari näytti kolmeakymmentä, ja kosteus vain lisäsi kuumuuden tunnetta.
Minun piti pakata kaikki tavarat aamulla, koska lähdimme neljästään Aoshiman lähelle hotelliin yöksi. Lähdimme hieman yhdeksän jälkeen. Poikkesimme aseman kautta ostamaan minulle junalipun seuraavan päivän junaan, koska viikon junapassini viimeinen käyttöpäivä oli perjantaina. Olisin voinut palata Kagoshimaan jo perjantaina, mutta halusin viettää Miyazakissa päivän pidempään. Olisi kyllä tehnyt mieli jäädä vieläkin pidempään, mutta Kagoshimassakin on kivaa. Pitää tehdä parin kuukauden reissu seuraavaksi, niin ehtii olla tarpeeksi kauan kaikkialla.
Aloitimme päivän kiertoajeluohjelman Ayan pikkukaupungin (Aya-cho) lähellä olevasta riippusillasta, Aya Teruha otsuribashista. Ajomatka kesti Miyazakista tunnin verran. Loppumatka kiemurteli pitkin metsäistä vuorenrinnettä. Olimme perillä noin yhdeltätoista, ja ulkona oli kuuma. Paikalla ei ollut kuin muutama muu turisti. Maisemat olivat aika huimat. Itse silta on 250 metriä pitkä ja korkeimmillaan 142 metriä. (Sori iskä, hakkaa kyllä Lapinsalmen sillan 6-0.)
Emme lähteneet sillalta kävelyretkelle, koska opas varoitti puista putoilevista iilimadoista, joiden puremista paraneminen kestää viikon (tai ainakin olin ymmärtävinäni niin).
Sillan yhteydessä oli näyttelytila, jossa oli esillä puusta veistettyjä lintuja. Luulin niitä ensin täytetyiksi, ne näyttivät niin aidoilta.
Vuoreltapaluumatkalla kävimme viemässä kortit postiin. Sen jälkeen menimme käymään Kurokin lasitehtaassa, joka sijaisi myös Aya-chossa. Tehtaan yhteydessä oli myös näyttely/myymälä, jossa ei saanut kuvata. Harukon äiti halusi välttämättä ostaa minulle korun sieltä matkamuistoksi. Pihalla oli hieno suihkulähde (en nyt keksi parempaa nimitystä).
Aya-chosta lähdimme ajamaan Aoshimaan. Se oli Aya-chohon nähden toisessa suunnassa, joten jouduimme ajamaan Miyazakin kautta. Aoshima kuuluu Miyazakin prefektuuriin, joten ajomatka ei ollut onneksi pitkä, noin puoli tuntia Miyazakista. Ajettuamme parkkiin kävimme syömässä lounasta noin kahden maissa. Söin ebifuraita eli paneroituja katkarapuja. Parkkipaikalla (pienellä sisäpihalla) oli paljon kissoja loikoilemassa.
Suuntasimme lounaan jälkeen kävellen viereiselle Aoshiman saarelle. Kävelimme suhteellisen pienen saaren ympäri. Siellä ei ollut varsinaisesti hiekkaa, vaan ranta oli simpukankuortenpalasten peitossa. Keräilin taas lisää simpukankuoria.
Aoshimalla on myös pyhättö, jossa vierailimme.
Saarta ympäröi kiviriutta, joka tulee näkyviin laskuveden aikaan. Siellä vilisteli erilaisia rapuja ja samoja ötököitä kuin Udo-jingussa. Aallot ovat aikojen kuluessa muokanneet tehokkaasti kiviä tehden niihin muun muassa koloja.
Puoli neljän aikaan palasimme autolle ja ajoimme noin puolen kilometrin päähän hotellillemme. ANA Holiday Inn Resort Miyazaki oli aika hulppean näköinen paikka, siellä järjestetään muun muassa hääjuhlia.
Viiden aikoihin kävimme rannalla kävelemässä. Kävin myös tavallaan uimassa. Ranta oli hyvin matala, joten kahlasin polveen asti ja kastauduin kävelemällä käsipohjaa. Haruko ei päästänyt minua syvemmälle, koska aallot olisivat saattaneet olla vaarallisia rannan muodosta johtuen. Aallot pysyivät kyllä maltillisina. Rannalla oli kävelemässä muutama muu ihminen, mutta uimassa ei ollut ketään. Sesonki alkaa tosiaan vasta sadekauden jälkeen heinäkuussa, kun lämpötila voi olla 40 asteen luokkaa.
Illalla kävimme buffessa syömässä ja kolmannen kerroksen onsen-kylpylässä. Ah, se oli ihanaa, onsen tarkoittaa kuumaa lähdettä. Nukkumaan kävin mukavasti seitsemännen kerroksen omassa käytössäni olleessa kahden hengen huoneessa hulppealla näköalalla.
Minun piti pakata kaikki tavarat aamulla, koska lähdimme neljästään Aoshiman lähelle hotelliin yöksi. Lähdimme hieman yhdeksän jälkeen. Poikkesimme aseman kautta ostamaan minulle junalipun seuraavan päivän junaan, koska viikon junapassini viimeinen käyttöpäivä oli perjantaina. Olisin voinut palata Kagoshimaan jo perjantaina, mutta halusin viettää Miyazakissa päivän pidempään. Olisi kyllä tehnyt mieli jäädä vieläkin pidempään, mutta Kagoshimassakin on kivaa. Pitää tehdä parin kuukauden reissu seuraavaksi, niin ehtii olla tarpeeksi kauan kaikkialla.
Aloitimme päivän kiertoajeluohjelman Ayan pikkukaupungin (Aya-cho) lähellä olevasta riippusillasta, Aya Teruha otsuribashista. Ajomatka kesti Miyazakista tunnin verran. Loppumatka kiemurteli pitkin metsäistä vuorenrinnettä. Olimme perillä noin yhdeltätoista, ja ulkona oli kuuma. Paikalla ei ollut kuin muutama muu turisti. Maisemat olivat aika huimat. Itse silta on 250 metriä pitkä ja korkeimmillaan 142 metriä. (Sori iskä, hakkaa kyllä Lapinsalmen sillan 6-0.)
Viiden aikoihin kävimme rannalla kävelemässä. Kävin myös tavallaan uimassa. Ranta oli hyvin matala, joten kahlasin polveen asti ja kastauduin kävelemällä käsipohjaa. Haruko ei päästänyt minua syvemmälle, koska aallot olisivat saattaneet olla vaarallisia rannan muodosta johtuen. Aallot pysyivät kyllä maltillisina. Rannalla oli kävelemässä muutama muu ihminen, mutta uimassa ei ollut ketään. Sesonki alkaa tosiaan vasta sadekauden jälkeen heinäkuussa, kun lämpötila voi olla 40 asteen luokkaa.
Illalla kävimme buffessa syömässä ja kolmannen kerroksen onsen-kylpylässä. Ah, se oli ihanaa, onsen tarkoittaa kuumaa lähdettä. Nukkumaan kävin mukavasti seitsemännen kerroksen omassa käytössäni olleessa kahden hengen huoneessa hulppealla näköalalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti