Reissusta on päässyt vierähtämään melkein kuukausi. Tällä hetkellä muistelen sitä haikeasti arjen keskellä. Vaikka reissu olikin ehkä hieman rankka, se oli silti aivan ihana, ja voisin lähteä koska vain uudestaan.
Lennoista
Lennot menivät hyvin molempiin suuntiin. Sain ikkunapaikan kummallakin lennolla, eikä vierustoverikseni sattunut ketään ärsyttävää tapausta. Mennessä istuin japanilaisen nuoren naisen vieressä ja tullessa japanilaisen miehen vieressä. Kummankaan kanssa en vaihtanut kuin korkeintaan muutaman sanan. Menomatkalla sain jopa nukuttua noin viisi tuntia, joskin katkonaisesti. Yöunet olivatkin sitten siltä yöltä siinä, koska koneen saapuessa Japaniin kello oli 10 aamulla paikallista aikaa. En silti kokenut itseäni liian väsyneeksi. Paluumatkalla en juurikaan nukkunut iltapäiväajankohdan takia. Olinkin sitten Kouvolaan päästyäni aivan poikki, ja menin nukkumaan kahdeksalta (sisäinen kelloni oli kolme aamuyöllä).
Lentokentilläkin asiat sujuivat mallikkaasti. Sain laukkuni nopeasti sekä Japanissa että Suomessa, eikä tarvinnut jäädä missään vaiheessa selittelemään niiden sisältöä. Ennen Japaniin saapumista koneessa kyllä täytetään lomake, jossa kysytään henkilötietojen ohella muutakin oleellista, kuten "Paljon sinulla on käteistä mukanasi?" ja "Onko sinut koskaan karkoitettu Japanista?". Se sitten ojennetaan rajatarkastuksessa virkailijalle. Rajalla otetaan myös valokuva ja sormenjäljet; näytin varmaan hyvin hehkeältä kymmenen tunnin lennon jälkeen.
Liikenteestä Japanissa
Heti rajatarkastuksen ja matkalaukun noutamisen jälkeen riensin lunastamaan junapassiani. Olin toimistossa onneksi hyvissä ajoin, joten en joutunut odottamaan kovin kauaa. Taakseni kertyi kyllä sitten kiitettävästi jonoa, jota yksi virkailija sitten hoiti. Virkailija kertoi, millä junilla pääsisin perille Kagoshimaan ja antoi myös Shinkansenin aikatauluvihkon, joskin hän oli hieman ihmeissään, miksi olin menossa
junalla Kagoshimaan. Seuraavalla kerralla saatan harkita sinne lentämistä, mutta omasta mielestäni Shinkansen oli kätevä ja helppo vaihtoehto. Ajankohta oli tietysti hieman huono kotimaanmatkustuksen ruuhkan takia, mutta sain silti istumapaikan suhteellisen helposti sekä Tokyossa että Osakassa.
Kaikki junat, joilla kuljin, olivat aikataulussa enkä kokenut myöhästymisiä. Joillakin näyttötauluilla oli ilmoituksia myöhästymisistä muun muassa onnettomuuksien tai lumen takia, mutta ne eivät koskeneet minua. Juna-asemilla on hyvät opasteet, myös länsimaisilla aakkosilla vähintään paikkojen nimet. Asemilta löytyy tietenkin myös hissit ja rullaportaat. Aina voi myös kysyä neuvoa, jos jostain on epävarma (kielitaito onkin sitten toinen juttu), japanilaiset ovat avuliaita. Elekielellä ja muutamilla sanoilla pärjää yllättävän pitkälle. Ainoa asia, jonka koin asemilla hieman hämääväksi, oli ihmispaljous (johon olin kyllä ennakkoon henkisesti varautunut). Ihmisten joukossa pujottelu vie oman aikansa, joten asemalla liikkumiseen saa varata aikaa suunnistamisen ja pitkien laiturivälien lisäksi.
Ensimmäisenä päiväna Japanissa ei tullut oikeastaan muuta tehtyäkään kuin istuttua junassa. Olin Kagoshimassa vasta iltakahdeksalta. Isäntäperheeni olivat tulleet minua autolla vastaan. Pääsin ensimmäistä kertaa japanilaisen auton kyytiin (bussia ei lasketa). Vaati jonkin verran totuttelua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, mutta onneksi minun ei tarvinnut ajaa (en olisi saanutkaan, en omista kansainvälistä ajokorttia).
Liikuin Kagoshimassa pääasiassa Ayan auton kyydissä, yhtenä päivänä myös Unokien autolla. Bussilla tai paikallisjunalla ei tullut liikuttua kertaakaan, vaikka Yoshitomeilta olisi päässyt myös bussilla keskustaan. Minua siis kierrätettiin autolla ympäri Kagoshimaa ja jopa vähän kauemmaskin: Ibusukiin automatka vei tunnin verran.
Osakassa liikuin pääasiassa paikallisjunilla ja metrolla. Linjakartta on sielläkin melkoisen sekava, mutta kyllä siitä tolkkua saa, jos tietää suurin piirtein, mille asemalle on menossa.
Hyperdiastakin oli paljon hyötyä. Asemilla on hyvät opasteet, jos joutuu vaihtamaan linjaa, ja myös eri uloskäynnit on numeroitu. Välillä opastauluihin (joita on tarpeeksi) oli myös merkitty numeroiden viereen isoimpia nähtävyyksiä. Päivälippu oli edullinen ja kätevä, koska JR:n junapassi ei käy yksityisillä linjoilla kuten metro. Japanissa muuten metromatkojen (myös bussi ja paikallisjuna) hinnat perustuvat kuljettun matkan pituuteen, lipuissa ei ole aikarajaa kuten vaikkapa Helsingissä. Pummilla matkustaminen on käytännössä hyvin hankalaa, koska asemilla on portit, johon vilautetaan matkakorttia tai syötetään lippu. "Kertalippu" pitää muistaa ottaa vielä mukaan, sillä sitä tarvitaan uloskäynnillä, jolloin se syötetään taas porttiin, joka tällä kertaa syö sen. Ei siis roskaa, muttei myöskään lippuja esiteltäväksi kotiin. Lippu on tosiaan ostettava etukäteen, ja sen summakin olisi hyvä olla oikein. Jos näin ei ole ja on siis ostanut väärän hintaisen lipun, puuttuvan summan voi maksaa automaatilla ennen uloskäyntiporttia tai sitten vartijakopin luona.
Totesin Osakan hyväksi päivämatkojen keskuspaikaksi. Sieltä oli nopeaa kulkea Shinkansenilla ja muilla junilla niin Kyotoon, Hiroshimaan kuin Naraankin. Yksi majoituspaikka riitti, eikä matkalaukkua (joka painoi ihan liikaa) tarvinnut siirrellä montaa kertaa paikasta toiseen. Toyoko Inn oli myös riittävän lähellä asemaa, kävellen ei mennyt kymmentä minuuttiakaan. Olen myös tyytyväinen, että majoitukseni oli Osakan keskustan ulkopuolella Shinkansen-aseman vieressä (Shin-Osaka eli "uusi" Osaka), ei siis tarvinnut mennä erillisellä junalla vielä keskustaankin. Kyotossa kannattaa liikkua busseilla ja päivälippua kannattaa harkita. Narassa ja Hiroshimassakin busseilla pääsee kätevästi nähtävyydeltä toiselle.
Tokio onkin sitten omaa luokkaansa. Linjakartta on Osakaakin monimutkaisempi, mutta kyllä siihenkin tottuu. Yamanote-linjalla pääsee oleellisimpiin paikkoihin, tai ainakin niiden lähelle. Ostin lopulta myös Suica-kortin, jolle latasin rahaa. Se toimii kuten tavallinen matkakortti: sitä vilautetaan kortinlukijalle portilla ja poistuessa kortilta veloitetaan matkaa vastaava summa. Tokiossa saa kyllä yksityisillä linjoilla matkustamiseen kulutettua nopeasti rahaa, joten jos on junapassi, kannattaa käyttää JR:n linjoja (kuten juuri Yamanotea). Asakusa-päivänä matkustaminen vei noin kymmenen euroa, suurin osa siitä Yurikamomella Odaibaan. Junalla matkustaminen on silti Tokiossa suhteellisen nopeaa ja kätevää, koska välimatkat voivat olla yllättävät suuria. Vuorovälit ovat tiheät myös ruuhka-aikojen ulkopuolella ja myöhästymisiä on junavuorojen määrään verrattuna vähän. Ruuhka-aikojen junia kannattaa toisaalta välttää, ellei halua leikkiä sardiinia purkissa. Oma kokemushan sekin on, mutta pitemmän päälle varmasti rasittavaa. Autoliikenne kyllä vaikutti toimivan hyvin, mutta suosin silti mielummin junaa. Taksit eivät ole kovin edullinen matkustustapa, ja ne jäävät helposti ruuhkaan jumiin tai pysähtelevät sadan metrin välein liikennevaloihin (myös takseissa hinta perustuu yleensä kuljettuun matkaan eikä aikaan).
Majoituksista
Kagoshimassa yövyin kahdessa eri paikassa: Ayan luona ensimmäiset kolme yötä ja Yoshitomeilla loput. Molemmissa paikoissa minulle annettiin käyttööni oma huone. En osaa valita suosikkipaikkaani, sillä molemmissa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Erona oli lähinnä se, että Ayan luona nukuin (nitisevässä) sängyssä ja Yoshitomeilla futonilla (futoni oli ehkä mukavampi), mutta Ayan luona huoneessani oli ilmalämpöpumppu, kun taas Yoshitomien luona oli aika viileää ilman sitä (peitto oli kyllä tarpeeksi lämmin). Ja Yoshitomien talon takana kulki paikallisjunarata noin viiden metrin päässä seinästä, junan ääni häiritsi parina ensimmäisenä yönä, kun se tunki uniin asti. Siihen kyllä tottui lopulta. (Kuva otettu oven raosta.)
Osakassa yövyin Toyoko Inn -ketjun hotellissa, jonka huone oli pieni mutta viihtyisä. Siellä lämpötilan pystyi säätämään sopivaksi ilmalämpöpumpulla (vai pitäisikö sitä kutsua ilmastointilaitteeksi). Hotellihuoneessa oli oma kylpyhuone kylpyammeella sekä langaton ja kiinteä nettiyhteys (joskin jostain syystä langaton ei toiminut minulla kuin hotellin aulassa, ei lainkaan omassa huoneessani, vaikka se kyllä väitti muodostaneensa yhteyden). Pärjäsin hyvin langallisellakin versiolla.
Tokion majoituksena minulla oli Kimi ryokan, jota kutsun mielummin majataloksi kuin hotelliksi. Ikebukuron jäätävän suurelta asemalta matkaa on noin kymmenen minuuttia, eli ryokan oli ihan sopivan matkan päässä. Huoneeni oli viidennessä eli ylimmässä kerroksessa, tarpeeksi tilava, langaton netti toimi hyvin ja huoneesta löytyi ilmastointilaite. Aulatiloissa oli kylmä (noin 15 astetta) ja wc ja suihku olivat yhteiskäytössä. Suihkuun meno oli yhtä tuskaa, koska myös suihkussa oli kylmä. Päädyinkin sitten yhden suihkukerran jälkeen käymään muina päivinä ihanassa kylvyssä. Vaikka kylpyhuoneita (ei siis suihkuja) oli vain yksi (toisessa kerroksessa), sinne ei ikinä ollut pahaa ruuhkaa, korkeintaan yksi käyttämässä sitä ennen minua.
Ihmisistä
Eniten jään kaipaamaan matkallani tapaamiani ihmisiä, he tekivät reissustani ikimuistoisen. He olivat hyvin vieraanvaraisia ja puheliaita, vaikken kunnon keskusteluun pystynytkään kielimuurin takia. Kaikki kyselivät, mitä haluan tehdä, ja huolehtivat minusta muutenkin hyvin. Minut saatettiin jopa lentokentälle asti. Haluan tavata heidät uudestaan mahdollisimman pian, toivottavasti he tulevat käymään Suomessakin. Olen iloinen, että olen suomalaisen tuttuni välityksellä pystynyt tutustumaan uusiin ihmisiin.
Shoppailusta
Seuraavalla kerralla voisin harkita elämysmatkaa shoppailumatkan sijasta. Päädyn aina ostamaan Japanista liikaa tavaraa, koska siellä sattuu olemaan kaikenlaista ihanaa. Paljon oli kuitenkin sellaista, jonka jouduin jättämään kauppaan (eli kaikki suuri ja painava). Olisi tehnyt mieli ostaa paljon enemmän kirjoja ja astioita. Jouduin kuitenkin tyytymään kahteen matkalaukulliseen ostoksia (painoivat noin 21kg ja 19kg). Enempää en olisi pystynyt raahaamaankaan. Pitänee vuokrata seuraavalla kerralla yksityiskone.
Japanissa vaatteet ovat omasta mielestäni paljon söpömpiä ja erikoisempia (=mielenkiintoisempia) kuin Suomessa. Löysinkin paljon kivoja vaatteita. Hintataso vaihtelee tietysti liikkeittäin, mutta aika samaa tasoa kuin Suomessakin, sanoisin. Satuin olemaan liikkeellä hyvään aikaan, koska alennusmyynnit alkoivat vuodenvaihteen jälkeen.
Japanifanina kaikki tavarat ovat ylipäätään paljon siistimpiä Japanissa kuin Suomessa. Matkamuistokojuissa oli myynnissä kaikenlaista ihanaa perinteistä tavaraa, mutta myös animefanitavaraa on kiitettävästi myös muualla kuin Tokiossa. Tavarataloissa puolestaan esimerkiksi keittiöosastolla on mielenkiintoista tavaraa, sellaistakin, jota ei näkemättä osaisi kuvitella tarvitsevansa. Riisinkeittimen olisin kyllä halunnut ja ilmankostuttimetkin vaikuttivat kivoilta. Myös pelkkä katselu tavarataloissa ja etenkin niiden ruokaosastoilla voi olla elämys.
Ruoasta
Vaikka olenkin välillä melko nirso ruoan suhteen, pidän hyvin paljon japanilaisesta ruoasta. Sain syödä matkan aikana kaikenlaista: japanilaista riisiä, omuraisua, yakisobaa, tavallista sobaa,
yakinikua, okonomiyakia, tonkatsua, kaikenlaista kalaa, merilevää, mochia, mereneläviä, sushia, sashimia, tamagoyakia ja paljon muuta mitä en nyt muista mainita. Päätin lähtiessäni olla ennakkoluuloton minulle tarjottavien ruokien suhteen, joten päädyin kieltäytymään vain sienistä (joita en voi sietää). Saisinpa Suomessakin syödä oikesti hyvää riisiä, suomessa syötävä poikkeaa niiiiin paljon japanilaisesta. Jään siis kaipaamaan myös japanilaista ruokaa.
 |
| Omuraisu (riisitäytteinen munakas), allekirjoittaneen koristuksilla |
 |
| Mochipohjainen pizza |
Lopuksi
Reissu oli kaikkiaan hyvin onnistunut, eivätkä pienet vastoinkäymiset haitanneet menoa merkittävästi (näitä olivat muun muassa pikkuvarpaiden isot rakkulat, polven kipeytyminen ja flunssa Tokiossa). Sää oli talveksi aika siedettävä, vain muutamana päivänä satoi, eikä lämpötilakaan ei painunut pakkaselle. Kagoshimassa oli välillä jopa "lämmin" (=+15).
Minulla olisi jo suuri hinku suunnitella seuraavaa matkaa nousevan auringon maahan. Saa nähdä, milloin sellainen on edessä. Haluaisin kokea japanilaisen kesän, koska olen ollut tähän mennessä Japanissa vain keväällä, syksyllä ja talvella, mutta toisaalta tiedän, että siellä on kesäisin hyvin kuumaa ja kosteaa. Jos Finnairilta sattuu tulemaan hyviä lentotarjouksia, voi olla, että lähden pariksi viikoksi Kagoshimaan (ja millä rahalla...?).
