Lentokone laskeutui Suomen maaperälle eilen 19.1.2014 noin kello 15.30. Lento meni ihan hyvin, joskin Naritasta lähdettäessä kentällä oli ruuhkaa (lentokoneita useita jonossa). Kouvolassa olin hieman ennen kuutta illalla, ja menin lopulta puoli yhdeksältä nukkumaan (kello puoli neljä aamuyöllä japaninaikaa).
Lisää postauksia matkan viimeisistä päivistä tulossa myöhemmin.
maanantai 20. tammikuuta 2014
perjantai 17. tammikuuta 2014
16.1.2014 ~temppeliin, taivaalle ja Tokionlahden rannalle~
Eli päivä Asakusassa, Tokyo Skytreessä ja Odaibassa.
Heräsin aamulla aikaisin ja lähdin tapani mukaan aamiaiselle Jonathan'sille. Taas oli japanilaisen aamiaisen vuoro. Sitten Yamanotella Uenoon (noin 20 minuuttia) ja vaihto Uenossa Tokyo Metron Ginza-linjalle, jolla parin aseman päähän Tawaramachiin. Olisin voinut mennä seuraavalle asemalle Asakusaan, mutta olen parilla edellisellä reissulla yöpynyt Asakusassa ja asema oli entuudestaan tuttu. Lisäksi on mukavaa kävellä ja katsella maisemia.
Kello oli vähän yli yhdeksän aamulla. Kävelin ensin vähän sivummalle Kappabashi-nimiselle ostoskadulle, jonka liikkeissä myydään kaikenlaista keittiö- ja ravintolatavaraa astioista ja kattiloista näyteikkunoiden muoviruokaan. Liikkeet olivat kuitenkin vielä kiinni, joten päätin palata myöhemmin uudestaan. Suuntasin siis kulkuni Asakusan temppelialueelle, jossa oli ajankohdan takia aika kohtuullisesti turisteja (pääosa oli joko koululaisia tai aasialaisia, myöhemmin ohi kulkiessani turisteja oli paljon enemmän). Tokyo Skytreekin näkyi kävelymatkalla.
Temppelialue alkaa Kaminarimon-portista, jonka jälkeen alkaa Nakamisen ostoskatu.
Nakamisella on paljon pieniä turistiroinaa ja herkkuja myyviä kojuja. Nakamise päättyy toiseen porttiin, josta alkaa varsinainen temppelialue.
Alueelta löytyy myös pagoda, ja itse temppelin nimi on Sensoji. Temppelin sisällähän ei olisi saanut kuvata, mutta huomasin syrjässä olevan kieltolapun vasta poistuessani...
Ostin Nakamiselta itselleni yukatan (mustan, jossa vaaleanpunaisia kirsikankukkia). Lähdin sitten takaisin Kappabashille, jossa kiertelin liikkeitä ja katselin mielenkiintoisia keittiötarvikkeita. Aikani kierreltyäni lähdin kohti Tokyo Skytreetä, näköalatornia, joka valmistui vasta edellisen reissuni jälkeen. En ollut siis aiemmin päässyt käymään siellä. Matkaa Kappabashilta Skytreelle oli noin pari kilometriä, ja koska en jaksanut ruveta säätämään metrojen ja junien kanssa, päätin kävellä sinne. Sääkin oli aurinkoinen ja lämpötila ehkä seitsemän astetta plussalla.
Kävelymatkalla 634 metrin korkeuteen ulottuva torni näkyi lähes koko ajan. Matka kulki muun muassa Sumida-joen yli.
Perille löysin suhteellisen helposti, tarvitsi vain kävellä tornia kohti. Pysähdyin aina välillä kuvailemaan sitä.
Saavuttuani Skytreelle menin ensimmäiseksi syömään lounasta Muumitalokahvilaan Solamachin ensimmäiseen kerrokseen. Koska kello oli yli kaksitoista, paikkaan oli jonkin verran jonoa, mutta olin silti päättänyt mennä. Ravintolassa oli paljon lapsiperheitä.
Ruoka ei ollut kovin erikoista, mutta oli se silti hyvää. Pääsin ruokailemaan Niiskuneidin kanssa.
Ilma oli sen verran tyyni, että näköalatasanteet olivat yleisölle auki. Lipunmyynti oli neljännessä kerroksessa, josta ostin 2000 jenin lipun 350 metrin korkeudelle olevalle tasanteelle. Sieltä ylhäältä olisi voinut toisen, 1000 jenin, lipun 450 metrin tasanteelle, mutta itse tyydyin tällä kertaa vain alempaan, joka sekin on korkeammalla kuin Shinjukun Tochou tai Tokyo Tower. Ylös oli menossa aika paljon ihmisiä, mutta jono liikkui sujuvasti eteenpäin.
Ylhäältä oli tietysti hienot maisemat, joskin hirveän kauas ei nähnyt usvan takia ja aurinko paistoi juuri oleellisimmasta tarkkailusuunnasta (Shinjuku, Odaiba, Ikebukuro...) eli se häikäisi aika pahasti. Näin talvella aurinko vielä paistaa suhteellisen matalalta jopa Japanissa. Kirkkaalla säällä näkyisi Fujisan, mutta tällä kertaa ei. Kuvia taivaalta käsin.
Skytreeltä lähdin Asakusa-linjan metrolla Shimbashiin, josta vaihdoin Yurikamome-linjan junaan (monorailiin) kohti Odaiban (teko)saarta. Juna kulkee muun muassa Rainbow Bridge -siltaa pitkin. Taas yksi lempikuvausaiheitani Tokiossa Odaiban "pallotalon" eli FujiTV:n rakennuksen lisäksi.
Jäin pois asemalla U-07 Daiba. Asema on aivan Nikko-hotellin, FujiTV:n ja AquaCity-kauppakeskuksen vieressä. Päätin ensin hieman kuvailla paikkoja, käydä pienellä kävelyllä pitkin rantaa ja lopuksi pistäytyä kauppakeskuksessa. Kuvia reittini varrelta.
Ennen poislähtöäni Odaibasta kuvailin vielä laskevaa aurinkoa ja siltaa iltavalaistuksessa.
Odaibasta Yurikamomella takaisin Shimbashiin, josta Yamanotella Ikebukuroon. Ja illalla arvatenkin taas kylpyyn, joka oli tällä kertaa melkein liiankin kuuma.
Heräsin aamulla aikaisin ja lähdin tapani mukaan aamiaiselle Jonathan'sille. Taas oli japanilaisen aamiaisen vuoro. Sitten Yamanotella Uenoon (noin 20 minuuttia) ja vaihto Uenossa Tokyo Metron Ginza-linjalle, jolla parin aseman päähän Tawaramachiin. Olisin voinut mennä seuraavalle asemalle Asakusaan, mutta olen parilla edellisellä reissulla yöpynyt Asakusassa ja asema oli entuudestaan tuttu. Lisäksi on mukavaa kävellä ja katsella maisemia.
Kello oli vähän yli yhdeksän aamulla. Kävelin ensin vähän sivummalle Kappabashi-nimiselle ostoskadulle, jonka liikkeissä myydään kaikenlaista keittiö- ja ravintolatavaraa astioista ja kattiloista näyteikkunoiden muoviruokaan. Liikkeet olivat kuitenkin vielä kiinni, joten päätin palata myöhemmin uudestaan. Suuntasin siis kulkuni Asakusan temppelialueelle, jossa oli ajankohdan takia aika kohtuullisesti turisteja (pääosa oli joko koululaisia tai aasialaisia, myöhemmin ohi kulkiessani turisteja oli paljon enemmän). Tokyo Skytreekin näkyi kävelymatkalla.
Kävelymatkalla 634 metrin korkeuteen ulottuva torni näkyi lähes koko ajan. Matka kulki muun muassa Sumida-joen yli.
Ylhäältä oli tietysti hienot maisemat, joskin hirveän kauas ei nähnyt usvan takia ja aurinko paistoi juuri oleellisimmasta tarkkailusuunnasta (Shinjuku, Odaiba, Ikebukuro...) eli se häikäisi aika pahasti. Näin talvella aurinko vielä paistaa suhteellisen matalalta jopa Japanissa. Kirkkaalla säällä näkyisi Fujisan, mutta tällä kertaa ei. Kuvia taivaalta käsin.
15.1.2014 ~Yokohama~
Yokohama näyttää pöljältä kirjoitettuna suomalaisittain j:llä. Siksi (kuten jo aiemmin Kyoto vs. Kioto) kirjoitan sen y:llä, kuten se oikeasti roomajisoitaisiinkin (rooma-ji = länsimaalaisin aakkosin kirjoitettu japanin kieli).
Päivän kohteena oli siis Yokohama. Heräsin ajoissa ja menin taas Jonathan'sille syömään. Söin tällä kertaa täytettyä leipää, mutta ei sitä vaaleaa pullamössöä voi oikein leiväksi kutsua. Puoli yhdeksältä olin Ikebukuron aseman laiturilla 2 odottamassa Shonan-Shinjuku-senin junaa Yokohamaan. En olisi varmaan itsekseni harkinnut Yokohamaan lähtöä, mutta ystäväni ystävä on ollut siellä vaihdossa ja suositteli vierailemista.
Shonan-Shinjuku-line kulkee Tokion suurimpien asemien (osan) kautta: Ikebukuro, Shinjuku, Shibuya, Ebisu, Oosaki. Sen takia linja on varsinkin työmatkalaisen käytössä. Tullessani lähtölaiturille yksi linjan junista oli siinä, mutta se oli niin täynnä, etten halunnut änkeytyä sekaan. Juna ei lähtenyt heti liikkeelle, joten täyden näköiseen junaan tunki edelleen lisää porukkaa. En tajua, mihin väliin he saivat itsensä survottua, kun oviaukkokin oli jo täysi. Odotin nätisti seuraavaa junaa, joka pian saapuikin asemalle, eikä se tullut ihan niin täyteen. Ikkunat kyllä huurustuivat siinäkin, mutta sain kuitenkin pidettyä hieman liikkumavaraa muihin matkustajiin. Oosakin jälkeen junassa oli jo vapaita istumapaikkojakin (penkit ovat "sivuttain" junan seinien suuntaisesti), kun suurin osa matkustajista jäi pois Tokion asemilla. Matka-aika Yokohamaan oli noin 45 minuuttia.
Jäin pois Yokohaman asemalla, josta vaihdoin JR Negishi-senin paikallisjunaan. Ajoin kolmen pysäkin päähän Ishikawachouhun ("kivijokikaupunki") ja astuin ulos aseman Motomachin uloskäynnistä. Olin selkeästi liian aikaisin liikkeellä (kello ei ollut vielä kymmentä), koska lähes kaikki Motomachin ostoskadun liikkeet olivat vielä kiinni. Ihmisiäkään ei ollut hirveästi liikkeellä.
En tullut Yokohamaan kuitenkaan shoppailemaan, vaan katselemaan nähtävyyksiä. Tavoitteenani oli myös etsiä tuttuni suosittelema pannukakkuravintola, Motoya Pancake Ristorante. Karttaahan minulla ei kyseiseen paikkaan ollut, mutta jossain vaiheessa ajattelin löytäväni sinne ilmankin. Pienen kiertelyn jälkeen päädyin kysymään neuvoa Yokohaman nukkemuseon turisti-infosta, ja selvisi, että sinne on sieltä noin sadan metrin matka. En siis kovin kaukana ollut. Tilasin ravintolassa (heillä on saatavilla myös englanninkielinen lista) lounaaksi juustomunakkaan. Ruokalajeihin kuuluu myös lautasellinen pannukakkuja (3kpl). En ole ikinä syönyt niin hyviä pannukakkuja, ne olivat kuohkeita ja kullanruskeiksi paistettuja. Vähän ehdin annostani syödä, kunnes muistin ottaa kuvan.
Ruokailun jälkeen palloilin viereisessä Chinatownissa.
Kävelin myös Yamashitan puiston läpi meren rannassa. Koska sää oli ankean hermaa, myös kuvista tuli sellaisia. Onneksi missään vaiheessa ei satanut, päivälle oli alun perin luvattu jopa lumikuuroja. Sää oli hyvin viileä, koska tuuli oli kova eikä aurinko siis paistanut. Kuvia Yamashitan puistosta, jonka viereen jää myös näköalatorni Marine tower.
Puistoalueen päätyttyä jatkoin kävelyä rantaviivaa pitkin Akarengan historiallisille punatiilivarastoille, joissa nykyään on myymälöitä ja ravintoloita. Kävin sisällä kiertelemässä molemmissa rakennuksissa (niitä on siis kaksi).
Jatkoin matkaa edelleen rannikkoa pitkin ja saavuin Minato Mirain huvipuiston kohdalle. Puisto oli pinta-alaltaan aika pieni, mutta sieltä löytyin muun muassa maailmanpyörä, vuoristorata ja tukkijoki. Huvipuistoalue levittäytyi myös pienen lahdenpoukaman toiselle puolelle.
Löysin myös "Enterprisen" ja Tykkimäen Trombin kanssa muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta (nimi) identtisen laitteen (on sama valmistajakin, italialainen Zamperla). Puisto harrastaa selvää ikäsyrjintää: näiden laitteiden maksimi-ikä oli 64 vuotta.
Puisto olisi ollut auki, mutta kylmän ilman ja flunssaoireiden takia en edes harkinnut laitteisiin menoa, vaikka vuoristorata vaikuttikin mielenkiintoiselta. Suuntasin Landmark Towerin viereiseen Landmark Plazaan.
Sieltä löysin Pokemon Centerin, Jump-myymälän (Jump on pojille suunnattu sarjakuvalehti (kokoa vanha puhelinluettelo), joka julkaisee muun muassa One Pieceä ja Narutoa) ja Ghibli-tavaraa (Totoro ym.) myyvän liikkeen. Hieman shoppailtuani lähdin kohti Sakuragichoun ("kirsikankukkakaupunki") asemaa.
Sakuragichousta ajoin taas Negishillä Yokohaman asemalle ja palasin Shonan-Shinjukulla takaisin Ikebukuroon. Taisin jopa nukahtaa paluumatkalla junassa, mutta tajusin silti hyvin jäädä pois oikealla asemalla. Illalla kirjoitin läjän postikortteja ja kävin taas kylvyssä (en suostu enää sinne kylmään suihkuun).
Päivän kohteena oli siis Yokohama. Heräsin ajoissa ja menin taas Jonathan'sille syömään. Söin tällä kertaa täytettyä leipää, mutta ei sitä vaaleaa pullamössöä voi oikein leiväksi kutsua. Puoli yhdeksältä olin Ikebukuron aseman laiturilla 2 odottamassa Shonan-Shinjuku-senin junaa Yokohamaan. En olisi varmaan itsekseni harkinnut Yokohamaan lähtöä, mutta ystäväni ystävä on ollut siellä vaihdossa ja suositteli vierailemista.
Shonan-Shinjuku-line kulkee Tokion suurimpien asemien (osan) kautta: Ikebukuro, Shinjuku, Shibuya, Ebisu, Oosaki. Sen takia linja on varsinkin työmatkalaisen käytössä. Tullessani lähtölaiturille yksi linjan junista oli siinä, mutta se oli niin täynnä, etten halunnut änkeytyä sekaan. Juna ei lähtenyt heti liikkeelle, joten täyden näköiseen junaan tunki edelleen lisää porukkaa. En tajua, mihin väliin he saivat itsensä survottua, kun oviaukkokin oli jo täysi. Odotin nätisti seuraavaa junaa, joka pian saapuikin asemalle, eikä se tullut ihan niin täyteen. Ikkunat kyllä huurustuivat siinäkin, mutta sain kuitenkin pidettyä hieman liikkumavaraa muihin matkustajiin. Oosakin jälkeen junassa oli jo vapaita istumapaikkojakin (penkit ovat "sivuttain" junan seinien suuntaisesti), kun suurin osa matkustajista jäi pois Tokion asemilla. Matka-aika Yokohamaan oli noin 45 minuuttia.
Jäin pois Yokohaman asemalla, josta vaihdoin JR Negishi-senin paikallisjunaan. Ajoin kolmen pysäkin päähän Ishikawachouhun ("kivijokikaupunki") ja astuin ulos aseman Motomachin uloskäynnistä. Olin selkeästi liian aikaisin liikkeellä (kello ei ollut vielä kymmentä), koska lähes kaikki Motomachin ostoskadun liikkeet olivat vielä kiinni. Ihmisiäkään ei ollut hirveästi liikkeellä.
Sakuragichousta ajoin taas Negishillä Yokohaman asemalle ja palasin Shonan-Shinjukulla takaisin Ikebukuroon. Taisin jopa nukahtaa paluumatkalla junassa, mutta tajusin silti hyvin jäädä pois oikealla asemalla. Illalla kirjoitin läjän postikortteja ja kävin taas kylvyssä (en suostu enää sinne kylmään suihkuun).
torstai 16. tammikuuta 2014
14.1.2014 ~Shinjuku~
Tiistaiaamuna lähdin liikkeelle vähän ennen yhdeksää. Söin vaihteeksi aamiaista Jonathan'silla (samaa kuin edellisenä päivänä), tarjoilija muistaa minut jo. Aamupalan jälkeen suuntana oli taas Ikebukuron asema ja Yamanote-sen (sen=linja). Vaikka olin varsinaisesti menossa Shinjukuun, ajoin junalla Yoyogin asemalle, koska se sattui olemaan hieman lähempänä ensimmäistä kohdettani japanilaista miekkamuseota. Sinne oli asemalta yli kilometri, mutta olin sopivasti perillä viisi minuuttia yli avaamisajan, joka oli 10 aamulla.
Token hakubutsukan (miekkamuseo, The Japanese Sword museum) jää vähän syrjään Shinjukun ytimestä ja sinne olisi varmaan mahdotonta löytää ilman karttaa, GPS:ää tai opasta. Vasta hyvin lähellä museota on opasteita kadun reunassa. Olin kuitenkin katsonut reitin etukäteen netistä. Sisäänpääsymaksu on normaalisti 600 jeniä, mutta yliopisto-opiskelijana sain lipun kolmella sadalla. On siitä kansainvälisestä opiskelijakortista jotain hyötyä (sain muuten Toyoko Inn -jäsenkortista myös alennusta opiskelijakortilla).
Museo oli suhteellisen pieni, esillä oli noin parikymmentä miekkaa eri aikakausilta (vain muutamassa miekassa oli kahva, suurin osa oli pelkkiä teriä), eikä museossa saanut kuvata. Miekkafanille silti aika kiva paikka, miekkojen terissäkin on upeita koristeluita, mutta muille voi osoittautua vähän tylsäksi paikaksi. Tarjolla oli englanninkielisiä esitteitä, mutta itse näyttelyssä ei ollut juurikaan englanninkielistä infoa. Miekkojen esittelytekstit olivat siis japaniksi. Palasin samaa reittiä Yoyogin asemalle, ja ajoin Yamanotella Shinjukuun, jossa lähdin ensin etsimään Shinjukun Animatea (ei, en aikonut käydä ihan jokaisessa Tokion Animatessa...). Sekin osoittautui lopulta aika pieneksi, eikä mukaan tarttunut mitään tällä kertaa.
Edellisillä kerroilla olen käynyt katsastamassa gothic lolita -vaatteita Marui One -nimisessä ostoskeskuksessa. Huomasin kuitenkin ennen reissuun lähtöäni sen lopettaneen. Olin saada kohtauksen, kunnes luin, että suurin osa sen liikkeistä oli muuttanut uuteen Marui Annex -ostoskeskukseen muutaman kymmenen metrin päähän vanhasta paikasta. Siellä oli siis edelleen Putumayon liike, josta ostin paidan tällä kertaa. Marui Annexilta siirryin läheiseen Takashimaya-tavarataloon, jonka yhteydessä on myös Tokyu Hands -sekatavaratalo ja kirjakauppa Kinokuniya. Kinokuniyalta löysin pari japanin kielen oppikirjaa, jotka ovat myöhemmillä japanin oppitunneilla käytössä Helsingin yliopistossa. Olin katsellut niitä jo Suomessa, jossa ne maksavat vajaa neljäkymppiä kirjalta. Japanissa hinta on 2500 jeniä plus verot (siis noin parikymppiä). Painoahan ne taas lisäävät laukkuuni...
Olin koko reissun ajan (ja jo aikaisemminkin) odottanut pääseväni Takashimayan 13 kerroksen tonkatsuravintolaan. Olemme käyneet siellä aiemmillakin reissuilla, ja ruoka on aina yhtä hyvää. Taas muistin kuvaamisen vasta syömisen jälkeen, liekö ollut taas liian kova nälkä. Jälkiruokaa menin syömaan kerrosta alemmas, pannacottaa ja mansikkajäätelöä. Pannacotta ei ollut kovin kermainen (johon olen Suomessa tottunut), mutta oli se silti hyvää.
Kello ei ollut vielä kovin paljoa, joten päätin lähteä käymään Tochoussa (Tokyo Metropolitan Government Office Building), vaikkei se alkuperäisessä suunnitelmassani ollutkaan. Kuvittelin kai, että kolme kertaa aiemmin olisi riittänyt. Sää oli kuitenkin hyvä ja sieltä on hyvät näköalat ympäri Tokiota, ja sinne pääsee ilmaiseksi. Parhaimpina päivinä ylhäältä 45. kerroksesta näkee jopa sadan kilometrin päähän Fuji-vuorelle, mutta tällä kertaa sitä ei näkynyt usvan vuoksi (vai liekö ilmansaasteita). Aurinko alkoi neljän aikaan olla jo sen verran matalalla, että se alkoi jo häikäistä ikävästi tiettyyn suuntaan katsoessa ja kuvatessa.
Näköalakerroksesta näkee myös Tokyo Sky tree:n ja Tokyo Towerin, joskin aika pienenä ("bongaa kuvasta").
Ihmiset ja autot näyttävät hyvin pieniltä 250:n metrin korkeudesta ja rakennukset levittäytyvät joka puolelle meren tavoin.
Eksyin vielä kotiinpaluumatkalla Shinjukun Lumine-tavarataloon etsimään maccha-teetä. No, teetä en löytänyt, mutta jotain mielenkiintoista kumminkin. Oli pakko ottaa kuva.
Hintaa pienellä rasialla Geishoja 690 jeniä, kun kolminkertaisen määrän saa Suomessa Prismasta 3,30 eurolla.
Ja illalla taas kylpyyn.
Edellisillä kerroilla olen käynyt katsastamassa gothic lolita -vaatteita Marui One -nimisessä ostoskeskuksessa. Huomasin kuitenkin ennen reissuun lähtöäni sen lopettaneen. Olin saada kohtauksen, kunnes luin, että suurin osa sen liikkeistä oli muuttanut uuteen Marui Annex -ostoskeskukseen muutaman kymmenen metrin päähän vanhasta paikasta. Siellä oli siis edelleen Putumayon liike, josta ostin paidan tällä kertaa. Marui Annexilta siirryin läheiseen Takashimaya-tavarataloon, jonka yhteydessä on myös Tokyu Hands -sekatavaratalo ja kirjakauppa Kinokuniya. Kinokuniyalta löysin pari japanin kielen oppikirjaa, jotka ovat myöhemmillä japanin oppitunneilla käytössä Helsingin yliopistossa. Olin katsellut niitä jo Suomessa, jossa ne maksavat vajaa neljäkymppiä kirjalta. Japanissa hinta on 2500 jeniä plus verot (siis noin parikymppiä). Painoahan ne taas lisäävät laukkuuni...
Olin koko reissun ajan (ja jo aikaisemminkin) odottanut pääseväni Takashimayan 13 kerroksen tonkatsuravintolaan. Olemme käyneet siellä aiemmillakin reissuilla, ja ruoka on aina yhtä hyvää. Taas muistin kuvaamisen vasta syömisen jälkeen, liekö ollut taas liian kova nälkä. Jälkiruokaa menin syömaan kerrosta alemmas, pannacottaa ja mansikkajäätelöä. Pannacotta ei ollut kovin kermainen (johon olen Suomessa tottunut), mutta oli se silti hyvää.
Ja illalla taas kylpyyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)