Yokohama näyttää pöljältä kirjoitettuna suomalaisittain j:llä. Siksi (kuten jo aiemmin Kyoto vs. Kioto) kirjoitan sen y:llä, kuten se oikeasti roomajisoitaisiinkin (rooma-ji = länsimaalaisin aakkosin kirjoitettu japanin kieli).
Päivän kohteena oli siis Yokohama. Heräsin ajoissa ja menin taas Jonathan'sille syömään. Söin tällä kertaa täytettyä leipää, mutta ei sitä vaaleaa pullamössöä voi oikein leiväksi kutsua. Puoli yhdeksältä olin Ikebukuron aseman laiturilla 2 odottamassa Shonan-Shinjuku-senin junaa Yokohamaan. En olisi varmaan itsekseni harkinnut Yokohamaan lähtöä, mutta ystäväni ystävä on ollut siellä vaihdossa ja suositteli vierailemista.
Shonan-Shinjuku-line kulkee Tokion suurimpien asemien (osan) kautta: Ikebukuro, Shinjuku, Shibuya, Ebisu, Oosaki. Sen takia linja on varsinkin työmatkalaisen käytössä. Tullessani lähtölaiturille yksi linjan junista oli siinä, mutta se oli niin täynnä, etten halunnut änkeytyä sekaan. Juna ei lähtenyt heti liikkeelle, joten täyden näköiseen junaan tunki edelleen lisää porukkaa. En tajua, mihin väliin he saivat itsensä survottua, kun oviaukkokin oli jo täysi. Odotin nätisti seuraavaa junaa, joka pian saapuikin asemalle, eikä se tullut ihan niin täyteen. Ikkunat kyllä huurustuivat siinäkin, mutta sain kuitenkin pidettyä hieman liikkumavaraa muihin matkustajiin. Oosakin jälkeen junassa oli jo vapaita istumapaikkojakin (penkit ovat "sivuttain" junan seinien suuntaisesti), kun suurin osa matkustajista jäi pois Tokion asemilla. Matka-aika Yokohamaan oli noin 45 minuuttia.
Jäin pois Yokohaman asemalla, josta vaihdoin JR Negishi-senin paikallisjunaan. Ajoin kolmen pysäkin päähän Ishikawachouhun ("kivijokikaupunki") ja astuin ulos aseman Motomachin uloskäynnistä. Olin selkeästi liian aikaisin liikkeellä (kello ei ollut vielä kymmentä), koska lähes kaikki Motomachin ostoskadun liikkeet olivat vielä kiinni. Ihmisiäkään ei ollut hirveästi liikkeellä.
En tullut Yokohamaan kuitenkaan shoppailemaan, vaan katselemaan nähtävyyksiä. Tavoitteenani oli myös etsiä tuttuni suosittelema pannukakkuravintola, Motoya Pancake Ristorante. Karttaahan minulla ei kyseiseen paikkaan ollut, mutta jossain vaiheessa ajattelin löytäväni sinne ilmankin. Pienen kiertelyn jälkeen päädyin kysymään neuvoa Yokohaman nukkemuseon turisti-infosta, ja selvisi, että sinne on sieltä noin sadan metrin matka. En siis kovin kaukana ollut. Tilasin ravintolassa (heillä on saatavilla myös englanninkielinen lista) lounaaksi juustomunakkaan. Ruokalajeihin kuuluu myös lautasellinen pannukakkuja (3kpl). En ole ikinä syönyt niin hyviä pannukakkuja, ne olivat kuohkeita ja kullanruskeiksi paistettuja. Vähän ehdin annostani syödä, kunnes muistin ottaa kuvan.
Ruokailun jälkeen palloilin viereisessä Chinatownissa.
Kävelin myös Yamashitan puiston läpi meren rannassa. Koska sää oli ankean hermaa, myös kuvista tuli sellaisia. Onneksi missään vaiheessa ei satanut, päivälle oli alun perin luvattu jopa lumikuuroja. Sää oli hyvin viileä, koska tuuli oli kova eikä aurinko siis paistanut. Kuvia Yamashitan puistosta, jonka viereen jää myös näköalatorni Marine tower.
Puistoalueen päätyttyä jatkoin kävelyä rantaviivaa pitkin Akarengan historiallisille punatiilivarastoille, joissa nykyään on myymälöitä ja ravintoloita. Kävin sisällä kiertelemässä molemmissa rakennuksissa (niitä on siis kaksi).
Jatkoin matkaa edelleen rannikkoa pitkin ja saavuin Minato Mirain huvipuiston kohdalle. Puisto oli pinta-alaltaan aika pieni, mutta sieltä löytyin muun muassa maailmanpyörä, vuoristorata ja tukkijoki. Huvipuistoalue levittäytyi myös pienen lahdenpoukaman toiselle puolelle.
Löysin myös "Enterprisen" ja Tykkimäen Trombin kanssa muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta (nimi) identtisen laitteen (on sama valmistajakin, italialainen Zamperla). Puisto harrastaa selvää ikäsyrjintää: näiden laitteiden maksimi-ikä oli 64 vuotta.
Puisto olisi ollut auki, mutta kylmän ilman ja flunssaoireiden takia en edes harkinnut laitteisiin menoa, vaikka vuoristorata vaikuttikin mielenkiintoiselta. Suuntasin Landmark Towerin viereiseen Landmark Plazaan.
Sieltä löysin Pokemon Centerin, Jump-myymälän (Jump on pojille suunnattu sarjakuvalehti (kokoa vanha puhelinluettelo), joka julkaisee muun muassa One Pieceä ja Narutoa) ja Ghibli-tavaraa (Totoro ym.) myyvän liikkeen. Hieman shoppailtuani lähdin kohti Sakuragichoun ("kirsikankukkakaupunki") asemaa.
Sakuragichousta ajoin taas Negishillä Yokohaman asemalle ja palasin Shonan-Shinjukulla takaisin Ikebukuroon. Taisin jopa nukahtaa paluumatkalla junassa, mutta tajusin silti hyvin jäädä pois oikealla asemalla. Illalla kirjoitin läjän postikortteja ja kävin taas kylvyssä (en suostu enää sinne kylmään suihkuun).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti