15.1.2014 ~Yokohama~

Yokohama näyttää pöljältä kirjoitettuna suomalaisittain j:llä. Siksi (kuten jo aiemmin Kyoto vs. Kioto) kirjoitan sen y:llä, kuten se oikeasti roomajisoitaisiinkin (rooma-ji = länsimaalaisin aakkosin kirjoitettu japanin kieli).

Päivän kohteena oli siis Yokohama. Heräsin ajoissa ja menin taas Jonathan'sille syömään. Söin tällä kertaa täytettyä leipää, mutta ei sitä vaaleaa pullamössöä voi oikein leiväksi kutsua. Puoli yhdeksältä olin Ikebukuron aseman laiturilla 2 odottamassa Shonan-Shinjuku-senin junaa Yokohamaan. En olisi varmaan itsekseni harkinnut Yokohamaan lähtöä, mutta ystäväni ystävä on ollut siellä vaihdossa ja suositteli vierailemista.

Shonan-Shinjuku-line kulkee Tokion suurimpien asemien (osan) kautta: Ikebukuro, Shinjuku, Shibuya, Ebisu, Oosaki. Sen takia linja on varsinkin työmatkalaisen käytössä. Tullessani lähtölaiturille yksi linjan junista oli siinä, mutta se oli niin täynnä, etten halunnut änkeytyä sekaan. Juna ei lähtenyt heti liikkeelle, joten täyden näköiseen junaan tunki edelleen lisää porukkaa. En tajua, mihin väliin he saivat itsensä survottua, kun oviaukkokin oli jo täysi. Odotin nätisti seuraavaa junaa, joka pian saapuikin asemalle, eikä se tullut ihan niin täyteen. Ikkunat kyllä huurustuivat siinäkin, mutta sain kuitenkin pidettyä hieman liikkumavaraa muihin matkustajiin. Oosakin jälkeen junassa oli jo vapaita istumapaikkojakin (penkit ovat "sivuttain" junan seinien suuntaisesti), kun suurin osa matkustajista jäi pois Tokion asemilla. Matka-aika Yokohamaan oli noin 45 minuuttia.

Jäin pois Yokohaman asemalla, josta vaihdoin JR Negishi-senin paikallisjunaan. Ajoin kolmen pysäkin päähän Ishikawachouhun ("kivijokikaupunki") ja astuin ulos aseman Motomachin uloskäynnistä. Olin selkeästi liian aikaisin liikkeellä (kello ei ollut vielä kymmentä), koska lähes kaikki Motomachin ostoskadun liikkeet olivat vielä kiinni. Ihmisiäkään ei ollut hirveästi liikkeellä.

En tullut Yokohamaan kuitenkaan shoppailemaan, vaan katselemaan nähtävyyksiä. Tavoitteenani oli myös etsiä tuttuni suosittelema pannukakkuravintola, Motoya Pancake Ristorante. Karttaahan minulla ei kyseiseen paikkaan ollut, mutta jossain vaiheessa ajattelin löytäväni sinne ilmankin. Pienen kiertelyn jälkeen päädyin kysymään neuvoa Yokohaman nukkemuseon turisti-infosta, ja selvisi, että sinne on sieltä noin sadan metrin matka. En siis kovin kaukana ollut. Tilasin ravintolassa (heillä on saatavilla myös englanninkielinen lista) lounaaksi juustomunakkaan. Ruokalajeihin kuuluu myös lautasellinen pannukakkuja (3kpl). En ole ikinä syönyt niin hyviä pannukakkuja, ne olivat kuohkeita ja kullanruskeiksi paistettuja. Vähän ehdin annostani syödä, kunnes muistin ottaa kuvan.

Ruokailun jälkeen palloilin viereisessä Chinatownissa.

Kävelin myös Yamashitan puiston läpi meren rannassa. Koska sää oli ankean hermaa, myös kuvista tuli sellaisia. Onneksi missään vaiheessa ei satanut, päivälle oli alun perin luvattu jopa lumikuuroja. Sää oli hyvin viileä, koska tuuli oli kova eikä aurinko siis paistanut. Kuvia Yamashitan puistosta, jonka viereen jää myös näköalatorni Marine tower. 

Puistoalueen päätyttyä jatkoin kävelyä rantaviivaa pitkin Akarengan historiallisille punatiilivarastoille, joissa nykyään on myymälöitä ja ravintoloita. Kävin sisällä kiertelemässä molemmissa rakennuksissa (niitä on siis kaksi).

Jatkoin matkaa edelleen rannikkoa pitkin ja saavuin Minato Mirain huvipuiston kohdalle. Puisto oli pinta-alaltaan aika pieni, mutta sieltä löytyin muun muassa maailmanpyörä, vuoristorata ja tukkijoki. Huvipuistoalue levittäytyi myös pienen lahdenpoukaman toiselle puolelle.

Löysin myös "Enterprisen" ja Tykkimäen Trombin kanssa muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta (nimi) identtisen laitteen (on sama valmistajakin, italialainen Zamperla). Puisto harrastaa selvää ikäsyrjintää: näiden laitteiden maksimi-ikä oli 64 vuotta.

Puisto olisi ollut auki, mutta kylmän ilman ja flunssaoireiden takia en edes harkinnut laitteisiin menoa, vaikka vuoristorata vaikuttikin mielenkiintoiselta. Suuntasin Landmark Towerin viereiseen Landmark Plazaan.

Sieltä löysin Pokemon Centerin, Jump-myymälän (Jump on pojille suunnattu sarjakuvalehti (kokoa vanha puhelinluettelo), joka julkaisee muun muassa One Pieceä ja Narutoa) ja Ghibli-tavaraa (Totoro ym.) myyvän liikkeen. Hieman shoppailtuani lähdin kohti Sakuragichoun ("kirsikankukkakaupunki") asemaa.

Sakuragichousta ajoin taas Negishillä Yokohaman asemalle ja palasin Shonan-Shinjukulla takaisin Ikebukuroon. Taisin jopa nukahtaa paluumatkalla junassa, mutta tajusin silti hyvin jäädä pois oikealla asemalla. Illalla kirjoitin läjän postikortteja ja kävin taas kylvyssä (en suostu enää sinne kylmään suihkuun).

14.1.2014 ~Shinjuku~

Tiistaiaamuna lähdin liikkeelle vähän ennen yhdeksää. Söin vaihteeksi aamiaista Jonathan'silla (samaa kuin edellisenä päivänä), tarjoilija muistaa minut jo. Aamupalan jälkeen suuntana oli taas Ikebukuron asema ja Yamanote-sen (sen=linja). Vaikka olin varsinaisesti menossa Shinjukuun, ajoin junalla Yoyogin asemalle, koska se sattui olemaan hieman lähempänä ensimmäistä kohdettani japanilaista miekkamuseota. Sinne oli asemalta yli kilometri, mutta olin sopivasti perillä viisi minuuttia yli avaamisajan, joka oli 10 aamulla.

Token hakubutsukan (miekkamuseo, The Japanese Sword museum) jää vähän syrjään Shinjukun ytimestä ja sinne olisi varmaan mahdotonta löytää ilman karttaa, GPS:ää tai opasta. Vasta hyvin lähellä museota on opasteita kadun reunassa. Olin kuitenkin katsonut reitin etukäteen netistä. Sisäänpääsymaksu on normaalisti 600 jeniä, mutta yliopisto-opiskelijana sain lipun kolmella sadalla. On siitä kansainvälisestä opiskelijakortista jotain hyötyä (sain muuten Toyoko Inn -jäsenkortista myös alennusta opiskelijakortilla).

Museo oli suhteellisen pieni, esillä oli noin parikymmentä miekkaa eri aikakausilta (vain muutamassa miekassa oli kahva, suurin osa oli pelkkiä teriä), eikä museossa saanut kuvata. Miekkafanille silti aika kiva paikka, miekkojen terissäkin on upeita koristeluita, mutta muille voi osoittautua vähän tylsäksi paikaksi. Tarjolla oli englanninkielisiä esitteitä, mutta itse näyttelyssä ei ollut juurikaan englanninkielistä infoa. Miekkojen esittelytekstit olivat siis japaniksi. Palasin samaa reittiä Yoyogin asemalle, ja ajoin Yamanotella Shinjukuun, jossa lähdin ensin etsimään Shinjukun Animatea (ei, en aikonut käydä ihan jokaisessa Tokion Animatessa...). Sekin osoittautui lopulta aika pieneksi, eikä mukaan tarttunut mitään tällä kertaa.

Edellisillä kerroilla olen käynyt katsastamassa gothic lolita -vaatteita Marui One -nimisessä ostoskeskuksessa. Huomasin kuitenkin ennen reissuun lähtöäni sen lopettaneen. Olin saada kohtauksen, kunnes luin, että suurin osa sen liikkeistä oli muuttanut uuteen Marui Annex -ostoskeskukseen muutaman kymmenen metrin päähän vanhasta paikasta. Siellä oli siis edelleen Putumayon liike, josta ostin paidan tällä kertaa. Marui Annexilta siirryin läheiseen Takashimaya-tavarataloon, jonka yhteydessä on myös Tokyu Hands -sekatavaratalo ja kirjakauppa Kinokuniya. Kinokuniyalta löysin pari japanin kielen oppikirjaa, jotka ovat myöhemmillä japanin oppitunneilla käytössä Helsingin yliopistossa. Olin katsellut niitä jo Suomessa, jossa ne maksavat vajaa neljäkymppiä kirjalta. Japanissa hinta on 2500 jeniä plus verot (siis noin parikymppiä). Painoahan ne taas lisäävät laukkuuni...

Olin koko reissun ajan (ja jo aikaisemminkin) odottanut pääseväni Takashimayan 13 kerroksen tonkatsuravintolaan. Olemme käyneet siellä aiemmillakin reissuilla, ja ruoka on aina yhtä hyvää. Taas muistin kuvaamisen vasta syömisen jälkeen, liekö ollut taas liian kova nälkä. Jälkiruokaa menin syömaan kerrosta alemmas, pannacottaa ja mansikkajäätelöä. Pannacotta ei ollut kovin kermainen (johon olen Suomessa tottunut), mutta oli se silti hyvää. 

Kello ei ollut vielä kovin paljoa, joten päätin lähteä käymään Tochoussa (Tokyo Metropolitan Government Office Building), vaikkei se alkuperäisessä suunnitelmassani ollutkaan. Kuvittelin kai, että kolme kertaa aiemmin olisi riittänyt. Sää oli kuitenkin hyvä ja sieltä on hyvät näköalat ympäri Tokiota, ja sinne pääsee ilmaiseksi. Parhaimpina päivinä ylhäältä 45. kerroksesta näkee jopa sadan kilometrin päähän Fuji-vuorelle, mutta tällä kertaa sitä ei näkynyt usvan vuoksi (vai liekö ilmansaasteita). Aurinko alkoi neljän aikaan olla jo sen verran matalalla, että se alkoi jo häikäistä ikävästi tiettyyn suuntaan katsoessa ja kuvatessa. 

Näköalakerroksesta näkee myös Tokyo Sky tree:n ja Tokyo Towerin, joskin aika pienenä ("bongaa kuvasta").

Ihmiset ja autot näyttävät hyvin pieniltä 250:n metrin korkeudesta ja rakennukset levittäytyvät joka puolelle meren tavoin.

Eksyin vielä kotiinpaluumatkalla Shinjukun Lumine-tavarataloon etsimään maccha-teetä. No, teetä en löytänyt, mutta jotain mielenkiintoista kumminkin. Oli pakko ottaa kuva.

Hintaa pienellä rasialla Geishoja 690 jeniä, kun kolminkertaisen määrän saa Suomessa Prismasta 3,30 eurolla.

Ja illalla taas kylpyyn.

13.1.2014 ~Seijin no hi~

Maanantaille sattui kansallinen vapaapäivä, joskin se on vapaa vain koululaisille ja virkamiehille, kaupoille se on parhaimpia myyntipäiviä eli ne ovat auki normaalisti. Lähdin taas yhdeksän aikaan aamiaiselle Jonathan'sille. Söin tällä kertaa japanilaistyylisen aamiaisen, johon kuului riisiä, misokeittoa, paistettu lohipala ja kananmuna, hieman japanilaista vihannespikkelssiä sekä jotain tuntematonta myös pikkelssiä muistuttavaa settiä, jossa oli seassa papuja. Muuta en siitä tunnistanut, mutta söin kuitenkin. Edessä oli taas shoppailupäivä, tällä kertaa Ikebukuron lisäksi Shibuyassa.

Tammikuun toisena maanantaina vietettävänä "aikuistumisen päivänä" (seijin no hi) nuoret naiset pukeutuvat upeisiin kimonoihin ja muun muassa vierailevat pyhätöissä. Nuorilla miehillä on puku, vaikka tuskin kukaan heitä estää pukeutumasta (miesten) kimonoon. Juhlia saavat kaikki 20-vuotiaat (tämä vuonna juhlivat 1.4.2013-31.3.2014 syntyneet, eli osa on vielä 19) eli täysi-ikäisyyden saavuttaneet. Nuorilla miehillä kuulemma menee juhlinta vähän överiksi, kun juovat (laillisesti ensimmäistä kertaa) itsensä kunnon känniin ja alkavat tappelemaan (normiviikonloppu Suomessa...?).

Lähdin aamiaisen jälkeen Ikebukuroon shoppailemaan. Muistin päivän erikoisuuden, kun ensimmäinen kimonopukuinen tyttö käveli kadulla vastaan. En siinä kehdannut käydä kuvailemaan. Jo Ikebukuron kaduilla tuli varmaan kymmenisen juhlapukuista tyttöä vastaan. Aloitin kiertelyni Ikebukuron Animatelta, joka oli muuttanut uuteen paikkaan sitten viime reissun. Edellisenä päivänä näin sen ison kyltin erään rakennuksen katolla ja ajattelin: oliko se muka tuolla, ei varmasti...? Vanhassa paikassa olikin Olemme muuttaneet -kyltti (vanha paikka keskittyy nykyään cosplayhin ja siellä on myös Animate-kahvila). Kävin myös K-booksilla ja Mandarakella, jotka molemmat myyvät animeen, mangaan ja videopeleihin (mangatyylisiin) liittyvää tavaraa: K-booksilta löytyy kaikenlaista CD-levyistä figuureihin, kun taas tämä Mandarake, jossa kävin on keskittynyt mangaan ja doujinsheihin. Minun ei pitänyt ostaa montaa mangaa, mutta illalla huomasin niitä kertyneen tusinan verran päivän aikana...

Animeliikkeiden lisäksi kävin myös yhdessä vaateliikkeessä, axes femmessä, joka myy ihania vaatteita ja johon tutustuin Kagoshiman Aeonissa. Heitin taas välillä ostoksen kämpälle ja lähdin Yamanote-linjan junalla kohti Shibuyaa. Kello oli noin kaksi iltapäivällä. Junassa ajattelin kuitenkin tehdä pienen poikkeaman reittiini ja käydä seijin no hin takia Harajukun/Yoyogin Meiji-pyhätöllä. Jo Harajukun asemalla näkyi reilusti kimonoja ja niitä tuli pyhätölle kävellessä vastaan useita. Ihmisiä oli muutenkin reilusti liikkeellä. 

Meiji jingulle johtavan tien varrelle oli pystytetty jääpatsasnäyttely. Ne sulivat pikku hiljaa, koska lämpötila oli plussan puolella noin viisi astetta.

Meiji jingun pihalla oli paljon porukkaa, niin juhlijoita ostamassa ennustuksia ja rukoilemassa, kuin turisteja kameroineen.

Muutamat tytöistä päätyivät poseeraamaan tuntemattomienkin ihmisten kameroille. Ylemmän kuvan tyttö sai poseerata varmaan kymmenisen minuuttia, että kaikki saivat kuvata. Ei näyttänyt häiritsevän.

Takaisintulomatkalla asemalle pistäydyin erään rakennuksen pihassa (rakennuksessa toimii muun muassa Yoyogi-puiston matkamuistomyymälä, liekö siellä jokin näyttelytilakin, ja sieltä voi ilmeisesti varata ajan häille Meiji jinguun). Siellä oli myynnissä ulkokojuissa kaikenlaista pientä syötävää, ja ostin yakisobanuudeleita. Pääsin lopulta takaisin Harajukun asemalle ja jatkoin matkaani kohti Shibuyaa.

Ensin ajattelin, etten jaksaisi ottaa kuvia, mutta napsin muutaman kuvan Hachikosta ja suuresta risteyksestä Shibuyan aseman edustalla. Hachiko on siis tunnettu koirapatsas, joka on hyvin yleinen tapaamispaikka. Kyseinen patsas ei ole kovin suuri, koira on suurin piirtein oikeaa kokoa.

Liikkeellä oli Shibuyalle ominaiseen tapaan paljon ihmisiä, ja iltaa kohden väkimäärä vain kasvoi. Kävin myös pyörähtämässä 109-ostoskeskuksessa, jossa on lähes pelkästään nuorille naisille tarkoitettuja vaatteita.

Kuljeskelin lisäksi hieman siellä sun täällä, päädyin muun muassa Book off:lle (myy käytettyjä kirjoja, mangaa, CD- ja DVD-levyjä, pelejä...), Shibuyan Animatelle (joka on huomattavasti pienempi kuin honten Ikebukuro) ja Mandarakelle. Palattuani Ikebukuroon kävin syömässä omuraisua Parco-tavaratalon yläkerrassa. Miksi muistan ruokien kuvaamisen aina sen jälkeen, kun olen jo syönyt...?

Illalla pääsin taas ihanaan kylpyyn.

12.1.2014 ~Putumayo, fukuro ja guruguru-sushi~

Sunnuntaina tuli otettua aika rennosti. Heräsin kuitenkin aikaisin ilman kelloa. Viettäisin päivän Ayan ja Toshikon kanssa Harajukussa ja Ikebukurossa (he majailivat läheisessä Toyoko inn -hotellissa).

Aamulla oli karua mennä suihkuun: lattia oli jääkylmä. En viihtynyt siellä kovin kauaa. Haluaisin illalla kunnon kylpyyn. Lähdin yhdeksän aikaan liikkeelle Kimi ryokanista ja menin läheiseen family restaurant -tyyppiseen Jonathan's-nimiseen ravintolaan syömään aamiaista. Kun edellisen kerran kävin Tokiossa reilu kolme vuotta sitten, kävimme lähes joka aamu samassa ravintolassa aamiaisella. Tilasin pannukakkuja, joiden hintaan kuului myös "drink bar" eli juomat olivat itse noudettavissa (tarjolla teetä, kahvia, mehuja...) ja sai juoda niin paljon kuin jaksoi. Aya tuli äitinsä kanssa noutamaan minua ravintolalta puoli kymmeneltä, jolloin lähdimme kohti Harajukua.

Yamanote-linjan juna ei ollut täpötäynnä, mutta ihmisiä oli silti reilusti liikkeellä. Linjan junia menee sunnuntaisin ehkä kolmen-neljän minuutin välein vilkkaimpina aikoina, arkisin ruuhka-aikaan väli on yhdestä kahteen minuuttia ja junat ovat tällöin tupaten täynnä (siis oikeasti täynnä: ikkunat huurtuvat ja ihmiset painautuvat ikkunoita ja ovia vasten). Matka Ikebukurosta Harajukuun kestää 13 minuuttia, joten kovin kauan ei junassa tarvinnut seisoskella.

Harajukussa Aya ja Toshiko lähtivät Meiji-pyhätölle, kun minä lähdin kävelemään Takeshita doorille (kuuluisa ostoskatu). Olin selvästi liikkeellä liian aikaisin: suurin osa liikkeistä oli vielä kiinni eikä ihmisiäkään ollut liikkeellä kovinkaan paljoa. Lähdin siis Ayaa vastaan, ja menimme sitten yhdessä ostoksille, kun liikkeet yhdentoista jälkeen avautuivat. Laforet-tavaratalossa halusin käydä Putumayo-merkin liikkeessä. Se on merkin päämyymälä [honten]. Sieltä löysin muun muassa ihanan mekon (en ostanut mustaa tällä kertaa, päädyin ruskeaan) ja pari hupparia. Merkki edustaa punk-lolitaa, eikä ole niin röyhelöistä ja värikästä (vaikka niitäkin löytyy) kuin esimerkiksi Angelic Pretty tai Alice and the Pirates (jolla muuten on aivan ihania mekkoja, mutta ehkä vähän turhan yliampuvia omaan makuuni, lisäksi suhteellisen hintavia).

Laforet:n jälkeen lähdimme Takeshita doorille, jossa kaupat olivat vihdoin auki. Kävin Closet childilla (="komerolapsi"), joka myy käytettyjä gothic lolita -vaatteita. Suurin osa vaatteista on kuin uusia. Löysin Putumayon hameen ja pitkähihaisen harmaan t-paidan, jossa oli kuva Punahilkasta. Shoppailusta alkoi tulla jo vähän nälkä ja päätimme syödä Takeshita doorin perinteiset täytetyt crepet. Niitä saa sekä makealla että suolaisella täytteellä. Itse otin sellaisen, jossa oli jäätelöä, tuoreita mansikoita, suklaakastiketta ja browniepala. Hyvää oli. Hiukopalan jälkeen suuntasimme vielä toiseen Putumayon myymälään Harajukussa, joka jää hieman sivukadulle. En ollut aikaisemmin käynyt siellä. Sieltä löysin sievän sateenvarjon, joka taittuu kätevästi pieneen tilaan (ja sopii laukkuuni).

Vaatteiden shoppailu alkoi sillä erää pikku hiljaa riittää, joten suuntasimme Kiddylandiin hakemaan Ayalle Muumiaiheisia Nano blockseja ja sen jälkeen menimme syömään lounaaksi raamen-nuudeleita. Paikka oli aika pieni, mutta suosittu. Ruoan jälkeen palasimme Ikebukuroon, kävimme heittämässä ostoskassit majapaikkoihin ja lähdimme sitten kiertelemään Ikebukuroa. Kävimme muun muassa Tokyu Hands -tavaratalossa, sekä Bic camerassa katselemassa minulle toista matkalaukkua, koska on tullut shoppailtua vähän liikaa. Löysin sopivan laukun, mutta päätin vielä katsella muualtakin, joten en vielä ostanut sitä sunnuntaina. Ikebukuron aseman edessä (länsiuloskäynti) oli pensaiden paikalla pöllöjä (Ikebukuron bukuro eli erikseen kirjoitettuna fukuro voi tarkoittaa myös pöllöä, siksi pöllö on Ikebukuron tunnus). 

Aya auttoi minua myös ostamaan lipun limusiinibussiin, joka lähtee Tokyo Metropolitan -hotellin edustalta Naritan lentokentälle lähtöpäivän aamuna. Ei tarvitse sitten junassa (saati asemien liukuportaissa) raahailla matkalaukkuja. Kävimme katselemassa Tobu-tavaratalossa Toshikolle kenkiä, vaikkei sopivia löytynytkään. Illan päätteeksi menimme kaiten sushiravintolaan (tuttavallisemmin guruguru-sushi) syömään. Tällaisessa sushiravintolassa ei tilata valmiiksi koostettua annosta, vaan liukuhihnalta valitaan sushipaloja oman makumieltymyksen mukaan. Lautasten määrän ja värien perusteella tarjoilija laskee lopuksi summan. Susheja on siis eri hintaisia: kananmunapäällysteiset ovat halvempia kuin sellaiset, jossa on vaikka taskurapua.

Näin tänään Ayan viimeisen kerran ennen palaamistani Suomeen, hän ja Toshiko suuntaisivat maanantaina Chibaan tapaamaan Ayan setää. Erottaessa jäi aika haikea olo, Aya oli pitänyt koko matkan ajan minusta hyvää huolta. Illalla pääsin kuitenkin ofuroon eli japanilaistyyliseen kylpyyn. Setripuinen amme on täytetty kuumalla vedellä, jossa voi liota niin kauan, että muuttuu yhtä punaiseksi kuin keitetty rapu. Kylvyn jälkeen on raukea olo ja mukava käydä nukkumaan.

Päivän aikana tuli käytyä myös katsomassa itäuloskäynnin pöllöpatsasta, joskin se oli kokenut muodonmuutoksen edellisestä reissusta. Se oli saanut päälleen mainoskuteet ja mainosti laskettelureissuja. Päivän aikana tuli otettua vain neljä valokuvaa, mutta en ollut hirveästi kuvailutuulella. Tokio ei olekaan ehkä niin kuvauksellinen kohde kuin vaikka Kyoto tai Miyajima.

11.1.2014 ~Tokio kutsuu~

Kello oli soimassa lauantaiaamuna kello 5.30. Heräsin kuitenkin jostain syystä jo ennen sitä. Survoin loput tavarat laukkuun, nappasin jääkaapista mukaan edellisenä iltana ostamani onigirin ja lähdin puoli seitsemän aikaan kohti Shin-Osakan asemaa. Shinkansen Hikari 508  lähti kohti Tokiota kello 7.13.

 Ehdin vielä junasta ottaa kuvan hotellistani, vaikka vauhti alkoikin jo kiihtyä hyvää vauhtia.

Yritin nukkua matkalla, mutta siitä ei lopulta tullut mitään, koska en tuntenut itseäni väsyneeksi. Halusin bongata matkalta Fuji-vuoren, menomatkalla se jäi näkemättä, koska istuin väärällä puolella ja toiset pitivät junan verhoja kiinni. Voi myös olla, että torkuin. Nyt kuitenkin halusin varmistaa, että se näkyisi: valitsin istumapaikan "pohjoisen" puolelta, ikkunan vierestä. Tiesin myös, että se näkyisi jossain Toyohashin ja Shin-Yokohaman asemien välillä. Odottelun jälkeen se lopulta näkyi, pikkuriikkisenä.

Aluksi, niin. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen vuori näytti olevan aivan junan vieressä. Pian se sitten jäi vuorten taakse piiloon. On se kyllä upea.

"Valo" [hikari] 508 saapui Tokion asemalle täysin aikataulun mukaisesti kello 10.10. Sitten vain ruuhkaisella asemalla vaihto Yamanote-linjan junaan kohti Ikebukuroa, kesto noin 23 minuuttia. Vähän aikaa sain etsiä länsiuloskäynnin opastetta, mutta lopulta se löytyi ja pääsin ulos Ikebukuron asemalta, joka on Japanin (liekö koko maailman) toiseksi vilkkain asema matkustajamäärässä mitattuna. Shinjuku korjaa koko potin.

Kävin viemässä matkatavarani majatalooni Kimi ryokaniin. Hinta on yhden hengen huoneessa 4500 jeniä yöltä plus verot (5% huhtikuuhun asti, sen jälkeen 8%), eli noin 35 euroa. Kyse on siis halvasta majoituksesta. Tietenkään kaikkia mukavuuksia ei löydy, muun muassa wc ja suihku ovat yhteiset, mutta on huoneessa sentään ilmastointilaite, jolla saa huoneeseen lämpöä oman maun mukaan.

Aya oli tulossa lauantaina Tokioon pariksi päiväksi äitinsä kanssa. Aya ja Toshiko poimivat minut majataloltani puolilta päivin ja lähdimme syömään Ikebukuron Lumine-tavaratalon yläkertaan. Ruokailun jälkeen lähdimme katsomaan kabuki-teatteria Ginzaan, joka on Tokion kalleimpia alueita. Siellä on useita hienoja tavarataloja ja monien huippumerkkien liikkeitä Louis Vuittonista Mikimotoon. Meillä oli reilusti aikaa ennen esityksen alkua, joten kävimme eräässä sievässä kahvilassa. Söin suklaakakkua ja join mustikkateetä.

Tuntia aikaisemmin teatterin edessä ei ollut vielä kovin paljon ihmisiä.

Kabuki-teatteriin oli lopulta menossa aivan mieletön määrä ihmisiä. Teatterin edusta oli niin täynnä, ettei läpi olisi mahtunut kovin sukkelasti kulkemaan. Jonottaessamme teatteriin vilkaisin Ayan ostamaa lippua. Tavasin hintaa pari kertaa: 19 000 jeniä. Öö, 150 euroa... Apua. Eipäs mennä ainakaan joka viikonloppu katsomaan. Toisaalta jo 70-vuotias Toshiko oli ensimmäistä kertaa katsomassa Kabukia, jossa muuten kaikissa rooleissa esiintyy mies. Oikeita naisia ei kabukin lavalle nouse, mutta onnagatat (naisia näyttelevät miehet) tekevät huikeita roolisuorituksia. Lisäksi heillä on naamallaan melkoinen meikkikerros (perinteinen valkoinen ylikorostetuilla piirteillä). Myös miesten roolissa saattaa olla valkoinen meikki, ja kaikilla on peruukki päässään (tai jokin muu päähine).

Lähes kaikki istumapaikat täyttyivät katsomossa. Esitys alkoi puoli viideltä, koostui kolmesta toisistaan riippumattomasta osasta ja kesti neljä ja puoli tuntia. Esitys siis loppui yhdeksältä. Sen jälkeen olikin jo hoppu takaisin Kimiin, jossa check-in piti tehdä ennen kymmentä. Ehdin ihan hyvissä ajoin.

Huoneeni on ylimmässä eli viidennessä kerroksessa. Huoneessa on tatamilattia ja vuoteena on futonpatja. Matkatavaroille on hyvin tilaa. Olin yöpynyt samassa majatalossa aiemminkin noin kolme ja puoli vuotta sitten edellisellä reissullani (olin kyllä toisessa kerroksessa ja nukuin kahden muun tytön kanssa). Tiesin siis, mitä odottaa.