Kello oli soimassa lauantaiaamuna kello 5.30. Heräsin kuitenkin jostain syystä jo ennen sitä. Survoin loput tavarat laukkuun, nappasin jääkaapista mukaan edellisenä iltana ostamani onigirin ja lähdin puoli seitsemän aikaan kohti Shin-Osakan asemaa. Shinkansen Hikari 508 lähti kohti Tokiota kello 7.13.
Ehdin vielä junasta ottaa kuvan hotellistani, vaikka vauhti alkoikin jo kiihtyä hyvää vauhtia.
Yritin nukkua matkalla, mutta siitä ei lopulta tullut mitään, koska en tuntenut itseäni väsyneeksi. Halusin bongata matkalta Fuji-vuoren, menomatkalla se jäi näkemättä, koska istuin väärällä puolella ja toiset pitivät junan verhoja kiinni. Voi myös olla, että torkuin. Nyt kuitenkin halusin varmistaa, että se näkyisi: valitsin istumapaikan "pohjoisen" puolelta, ikkunan vierestä. Tiesin myös, että se näkyisi jossain Toyohashin ja Shin-Yokohaman asemien välillä. Odottelun jälkeen se lopulta näkyi, pikkuriikkisenä.
Aluksi, niin. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen vuori näytti olevan aivan junan vieressä. Pian se sitten jäi vuorten taakse piiloon. On se kyllä upea.
"Valo" [hikari] 508 saapui Tokion asemalle täysin aikataulun mukaisesti kello 10.10. Sitten vain ruuhkaisella asemalla vaihto Yamanote-linjan junaan kohti Ikebukuroa, kesto noin 23 minuuttia. Vähän aikaa sain etsiä länsiuloskäynnin opastetta, mutta lopulta se löytyi ja pääsin ulos Ikebukuron asemalta, joka on Japanin (liekö koko maailman) toiseksi vilkkain asema matkustajamäärässä mitattuna. Shinjuku korjaa koko potin.
Kävin viemässä matkatavarani majatalooni Kimi ryokaniin. Hinta on yhden hengen huoneessa 4500 jeniä yöltä plus verot (5% huhtikuuhun asti, sen jälkeen 8%), eli noin 35 euroa. Kyse on siis halvasta majoituksesta. Tietenkään kaikkia mukavuuksia ei löydy, muun muassa wc ja suihku ovat yhteiset, mutta on huoneessa sentään ilmastointilaite, jolla saa huoneeseen lämpöä oman maun mukaan.
Aya oli tulossa lauantaina Tokioon pariksi päiväksi äitinsä kanssa. Aya ja Toshiko poimivat minut majataloltani puolilta päivin ja lähdimme syömään Ikebukuron Lumine-tavaratalon yläkertaan. Ruokailun jälkeen lähdimme katsomaan kabuki-teatteria Ginzaan, joka on Tokion kalleimpia alueita. Siellä on useita hienoja tavarataloja ja monien huippumerkkien liikkeitä Louis Vuittonista Mikimotoon. Meillä oli reilusti aikaa ennen esityksen alkua, joten kävimme eräässä sievässä kahvilassa. Söin suklaakakkua ja join mustikkateetä.
Tuntia aikaisemmin teatterin edessä ei ollut vielä kovin paljon ihmisiä.
Kabuki-teatteriin oli lopulta menossa aivan mieletön määrä ihmisiä. Teatterin edusta oli niin täynnä, ettei läpi olisi mahtunut kovin sukkelasti kulkemaan. Jonottaessamme teatteriin vilkaisin Ayan ostamaa lippua. Tavasin hintaa pari kertaa: 19 000 jeniä. Öö, 150 euroa... Apua. Eipäs mennä ainakaan joka viikonloppu katsomaan. Toisaalta jo 70-vuotias Toshiko oli ensimmäistä kertaa katsomassa Kabukia, jossa muuten kaikissa rooleissa esiintyy mies. Oikeita naisia ei kabukin lavalle nouse, mutta
onnagatat (naisia näyttelevät miehet) tekevät huikeita roolisuorituksia. Lisäksi heillä on naamallaan melkoinen meikkikerros (perinteinen valkoinen ylikorostetuilla piirteillä). Myös miesten roolissa saattaa olla valkoinen meikki, ja kaikilla on peruukki päässään (tai jokin muu päähine).
Lähes kaikki istumapaikat täyttyivät katsomossa. Esitys alkoi puoli viideltä, koostui kolmesta toisistaan riippumattomasta osasta ja kesti neljä ja puoli tuntia. Esitys siis loppui yhdeksältä. Sen jälkeen olikin jo hoppu takaisin Kimiin, jossa check-in piti tehdä ennen kymmentä. Ehdin ihan hyvissä ajoin.
Huoneeni on ylimmässä eli viidennessä kerroksessa. Huoneessa on tatamilattia ja vuoteena on futonpatja. Matkatavaroille on hyvin tilaa. Olin yöpynyt samassa majatalossa aiemminkin noin kolme ja puoli vuotta sitten edellisellä reissullani (olin kyllä toisessa kerroksessa ja nukuin kahden muun tytön kanssa). Tiesin siis, mitä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti