Perjantaina oli tosiaan vuorossa Nara, kun Himejiin ei kannattanut lähteä (ainakaan, jos halusi nähdä linnan). Ehdin tällä kertaa syödä aamupalaa hotellillani, ja lähdin juna-asemalle vähän ennen kahdeksaa. Junapassilla pääsee myös Naraan melko kätevästi, vaikkei sinne Shinkansen kuljekaan. Shin-Osakasta vain jollain JR:n junalla Osakan asemalle ja siitä esimerkiksi JR Yamatoji Rapid -linjalla Naraan. Matka kestää vähän vajaa tunnin. Itse jäin jo pois junasta ennen Naran asemaa, Horyujin asemalla, sillä olin ensin menossa katsomaan Horyujin temppeliä. Asemalta temppelille oli matkaa noin puolitoista kilometriä ja sinne oli hyvät opasteet lähempänä temppeliä. Temppelin (etelä)portille johtaa mähtyjen reunustama kuja.
Temppelialue on auki aamukahdeksasta puoli viiteen iltapäivällä näin talviaikaan. Sisäänpääsymaksu on 1000 jeniä (noin 7,5€), ja se kattaa kolme kohdetta, jotka ovat Saiin Garan, Daihozoin ja Toin Garan. Kuvata sai vain ulkona, sisätiloista ei saanut ottaa kuvia. Saiin Garaniin kuuluu muun muassa päähalli ja viisikerroksinen pagoda.
Daihozoin [daihoozooin] oli "gallery of temple treasures" eli temppeliaarteiden näyttely. Siellä kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty. Sisällä oli muun muassa vanhoja veistoksia ja muita esineitä jopa 700-luvulta. Toin Garan [tooin] sijaitsi temppelialueen itäpäädyssä. Sen merkitys jäi vähän auki. Lähdin kävellen takaisin asemalle, jonne olisi varmaankin päässyt myös bussilla, mutta matka ei onneksi ollut pitkä.
Jatkoin junalla matkaa Naran asemalle. Ostin aseman viereisestä supermarketista benton (lounasboksin), jossa oli kaikenlaista hyvää, muun muassa riisiä ja paistettua lohta. Yritin etsiä paikkaa missä syödä sen, kun en halunnut mennä Naran puistoon asti peurojen takia. Löydin erään temppelialueen vierestä rauhaisan lammen, jonka laidalla penkillä istuen söin lounaani. Oli muuten melkoisen viileää. Puluja tupsahti yhtäkkiä paikalle hirveä parvi, mutta ne eivät olleet aggressiivisia. Sain syödä rauhassa.
Syömisen jälkeen lähdin kävelemään kohti Todaijia [toodaiji, "idän suuri temppeli"]. Sinne oli asemalta myös noin puolitoista kilometriä. Matkalla tuli vastaan reilusti peuroja, jotka eivät onneksi yrittäneet käydä kimppuun. Ihmiset syöttivät niille peurojen riisikeksejä ja yrittivät silitellä. Itse pysyin kaukana, vaikka ne olivatkin ihan söpöjä.
Todaijin temppeli muine rakennuksineen oli aivan mielettömän iso, tai ainakin korkea. Portin juurella seisovat ihmiset näyttivät pikkiriikkisiltä.
Pääsymaksu temppeliin kustansi 500 jeniä, 800, jos olisi mennyt myös museoon. Minulla taisi vain olla niin kylmä, että halusin takaisin hotellille mahdollisimman nopeasti, joten museon jätin tällä kertaa väliin. Narassa jopa satoi muutama hiutale lunta! Temppelialueella sai vapaasti kuvata, myös sisällä.
Daibutsu (suuri buddha) oli nimensä mukaisesti ihan järkyttävän suuri. Kämmenkin oli ihmistä pidempi.
Ostin pari pientä matkamuistoa ja lähdin sitten takaisin asemalle. Tällä kertaa menin bussilla, matka maksoi 200 jeniä. Junamatkalla taisin ehkä torkahtaakin. Ilta meni sitten pakatessa, sillä aamulla pitäisi lähteä aikaisin Tokioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti