Lauantaiaamuna heräsin seitsemän jälkeen pakkaamaan tavaroita kahteen matkalaukkuuni. Yllätyksekseni ne jopa mahtuivat niihin. Kuvittelin ostaneeni reilusti vaatteita, mutta olisin silti kaivannut muille tavaroille enemmän pehmikkeitä. Toivotaan, ettei lentokenttähenkilökunta hirveästi niitä heittelisi.
Kaikkia tavaroita en tietenkään voinut vielä lauantaina pakata, koska tarvitsisin niitä vielä illalla ja seuraavana aamuna. Sain kuitenkin pakkaamisen hyvään vaiheeseen, päivän ja illan viettäisin Harukon kanssa, joten en illalla ehtisi kuitenkaan pakata kaikessa rauhassa. Sunnuntaiaamuun pakkaamista ei myöskään olisi voinut jättää, koska herätys olisi kello 5.30 ja bussi Naritan lentoasemalle lähtisi Hotel Metropolitanin edestä tasan seitsemältä, ja paikalla pitäisi olla kymmentä minuuttia aikaisemmin.
Pakkaamisen jälkeen lähdin aamiaiselle ennen kymmentä, Haruko tulisi hakemaan minut Kimi ryokanilta kello 11. Olisin halunnut syödä japanilaisen aamiaisen Jonathan'silla, mutta se oli harmikseni loppuunmyyty (varmaan lohi oli loppu). Päädyin tilaamaan pannukakkuja, joihin kuului myös drinkbar.
Palatessani ryokanille puoli yhdeltätoista Haruko oli jo odottamassa minua. Lähdimme yhdessä viettämään päivää viiden tähden luksushotelli Chinzansohon Edogawabashiin Tokion ytimeen. Kuulosti tässä vaiheessa jo epäilyttävältä ("Tulen kalliiksi","Kelpaakohan mun vaatteet"...). Menimme Edogawabashiin Yurakuchon metrolinjalla, sinne taisi olla Ikebukurosta vain kolme asemanväliä. Kävelimme asemalta hotellille, matkaa oli alle kilometri. Kello oli vähän yli 11 saapuessamme hotellille. Kävelymatkan varrella oli pieni pyhättö ja sen yhteydessä hautausmaa.
Haruko oli varannut meille illallispöydän hotellin alueella sijaitsevasta ravintolasta kello 18. Aikaa oli siis paljon. Tarkoitus oli alun perin syödä kyseisessä ravintolassa lounasta, mutta ravintola oli varattu silloin täyteen. Viideltäkään ei vielä päässyt hääjuhlien takia. Kiertelimme aikamme kuluksi hotellin kauniissa puutarhassa, jossa suurin osa kasveista (isoja puita lukuunottamatta) oli erilaisia kamelioita (japaniksi tsubaki). Hotelli on ottanut tsubakin tunnuksekseen ja muun muassa myy tsubakiöljyä.
Tsubaki on talvella kukkiva pensas, jossa on kauniit isot punaiset kukat. Olin nähnyt niitä kukassa jo muun muassa Kagoshimassa ja Kyotossa. Eivät ihan ole sakuran- tai luumunkukkien (ume) veroisia, mutta hyvin kauniita kuitenkin. Hotellin puutarhan tsubakit eivät olleet vielä aloittaneet täyttä kukintaansa, vaan pensaissa oli lähinnä vihreitä nuppuja. Vain siellä täällä näkyi kukkia.
Hotellin puutarhassa on kukkula, jonka laella on kolmikerroksinen pagoda. Alueella on myös pieni vesiputous ja lampi.
Hotelli on ilmeisen suosittu häidenpitopaikka, päiväksi sattui vielä lauantai. Hotellin alueella on useita kappeleita, ja näimme ainakin neljä eri hääseuruetta lähes samaan aikaan. Saimme jopa todistaa kimpunheittoa pariinkin otteeseen. Vain yhdellä morsiusparilla oli yllään perinteinen japanilainen hääpuku, muut olivat ainakin sillä hetkellä länsimaisessa puvussa.
Puutarhasta löytyi myös pieni Inarin pyhättö.
Kävimme syömässä lounasta hotellin puutarhassa olevassa sobaravintolassa. Tilasimme tempurasobaa lämpimillä nuudeleilla (olisi siis saanut myös kylmillä). Ulkona oli kuitenkin ollut sen verran viileää (ehkä viitisen astetta), että reilun tunnin ulkona kävelemisen jälkeen kaipasi jotain lämmintä. Ravintolan piha oli sekin kaunis.
Kello ei ollut vielä kahtakaan, kun meiltä alkoi loppua tekeminen. Haruko kysyi, haluaisinko vielä lähteä käymään jossain ennen illallista, joten ehdotin Tokyon asemaa (Tokiossa on Tokyon kaupunginosa). Menimme sinne taksilla. En muistaakseni ollut käynyt Tokyon aseman edustalla aiemmin, joten halusin ottaa siitä kuvan. Punainen vanhanaikainen länsimaistyylinen rakennus keskellä korkeita taloja näytti mielenkiintoiselta.
Päätimme myös lähteä käymään keisarillisella palatsilla eli käytännössä sisemmän vallihaudan reunalla. Sisimmän vallihaudan sisäpuolelle ei ole asiaa ilman kutsua tai muuta lupaa. Varsinaista palatsia ei näy. Reuna-alueilla on paljon hienosti leikattuja mäntyjä, ja vallihaudassa uiskenteli joutsenia ja muita vesilintuja.
Palasimme pienen kävelyn jälkeen Tokyon asemalle, jonne menimme vähän shoppailemaan. Tarkemmin ostosalue sijaitsi aseman alapuolella, ja siellä oli erilaisia matkamuistoja ja TV-hahmojen tuotteita sekä ruokaa (bento- eli lounasbokseja ja paikallisia herkkuja) myyviä putiikkeja. Viiden jälkeen palasimme taksilla takaisin hotellille. Pääsimme ravintolaan sisälle etuajassa vähän ennen kuutta.
Tiesin etukäteen vain, että söisimme ruokaa, joka on keitetty tsubakiöljyssä (kukan siemenistä puristettavaa öljyä voidaan esimerkiksi käyttää ruoanlaittoon, ihon- ja hiustenhoitoon sekä veisten ym. huoltoon ja puhdistukseen). En saanut tietää illallisen varsinaista hintaa, kun Haruko halusi maksaa kaiken, mutta kovin edullista se ei ainakaan ollut. Jo alkuruoka oli niin hienoa settiä, ettei sitä olisi raaskinut edes syödä.
Osa ruokalajeista jäi minulle osittain tai täysin tuntemattomiksi, mutta ehkä parempi niin. Välillä on jotenkin helpompi syödä, kun ei tiedä mitä se on. Parin alkuruoan jälkeen oli pääruoan vuoro. Tarjoilija uitti varras kerrallaan ruoankappaleita kuumassa öljypadassa. Ruoka siis valmistetaan asiakkaan nenän edessä. Joukossa oli paria eri kalaa, jotain rapua, ilmeisesti kampasimpukkaa, paprikaa ja muita vihanneksia, bataattia, miyazakilaista lihaa, ja paljon muuta.
Pääruoan jälkeen tuli vielä lisää ruokaa. Aloimme olla Harukon kanssa jo aika täynnä. Lopulta oli jälkiruoan vuoro: hunajamelonia, mansikoita ja öljyssä keitetty mochimanju.
Kello oli jo puoli yhdeksän, kun lähdimme taksilla Ikebukuroon. Taksi vei meidät Ikebukuron aseman länsisisäänkäynnille, josta sitten kävelimme perille, minä ryokaniini ja Haruko omaan hotelliinsa. Kävin vielä ostamassa kaupasta teejauhetta ja pienen purkin jäätelöä.
Illalla oli reissun viimeisen ofuron aika, jään todellakin kaipaamaan sitä likoamista kuumassa kylpyvedessä puisessa ammeessa. Jäätelön söin kylvyn jälkeen, ja kirjoitin myös itselleni pari Harukon antamaa postikorttia. Kimi ryokanin henkilökunta muuten tuo aulatiloihin aina jotain kukkia, tällä kertaa oli pieniä liljoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti