Ensinnäkään en pidä Kyoton suomalaisesta nimestä Kioto, joten kirjoitan se kuten edellä. Ensimmäinen o lausutaan pitkänä: Kyooto. Osakakin pitäisi kirjoittaa pitkällä oo:lla, mutta olkoon.
Mukavaa nousta maanantaiaamuna kuudelta. Ylös, aamutoimet ja aamiaiselle kello seitsemän. Aamiaiseksi muun muassa onigiria (riisipalloja) ja yakisobaa (paistettuja nuudeleita). Sitten kohti Shinkansen-asemaa ja Shinkansen Hikarilla Kyotoon klo 7.30. Matka kesti vartin, ja junassa oli varsin tyhjää.
Kyoton asemalla kesti hieman pidemmän hetken ennen kuin löysin päivälippuja (bussi+metro) myyvän lipunmyyntipisteen. Päivälippu maksoi 1200 jeniä eli euroissa vajaan kympin. Sitten vain maan alle, metron portista sisään ja Karasuma-linjalla Imadegawan asemalle, joka sijaitsee ihan Kyoton keisarillisen palatsin (ja puiston) vieressä.
Olin Keisarillisen palatsin toimiston edessä puoli yhdeksältä. Toimisto aukesi klo 8.45, joten jouduin hetken odottamaan. Kyotossa oli aika viileää (ainakin Kagoshimaan verrattuna), lämpötila oli ehkä muutamia asteita plussan puolella. Sää oli kuitenkin aurinkoinen ja kirkas. Toimistossa selvisi, että seuraava englanninkielinen kierros palatsin alueella (jonne ei pääse kuin opastetuilla kierroksilla) alkaa kello 10. Minulla oli siis hyvää aikaa kierrellä puiston alueella. Otin päivän aikana yli 500 kuvaa, joten laitan niitä vielä erikseen.
Opastettu kierros alkoi tasan kymmeneltä ja kesti tunnin. Tavallisesti kierroksia pitävä englanninkieltä hyvin taitava opas oli poissa, joten kierroksen veti vähän kokemattomampi (englanninkielen suhteen) opas Takeda. Hänen puheestaan sai kuitenkin selvää. Kierrokselle osallistui useita kymmeniä henkilöitä, veikkaisin kolmeakymmentä, useasta eri maasta.
Kierroksen jälkeen kävin matkamuistomyymälässä ja lähdin sitten bussilla kohti Ginkakujin temppeliä. Bussipysäkiltä oli sinne noin kymmenen minuutin kävelymatka. Reitin varrella oli useita pieniä ruokapaikkoja, joista yhdessä kävinkin paluumatkalla syömässä, mutta vielä enemmän matkamuistomyymälöitä. Niistä jäi paluumatkalla käteen kaikenlaista pientä.
Ginkakujin temppeli puutarhoineen oli hyvin kaunis, varmasti vielä kauniimpi keväällä kukkien kukkiessa ja syksyllä ruska-aikaan. Sisäänpääsymaksu oli 500 jeniä, ja temppelialue on talvisin avoinna klo 9.00-16.30. Rakennuksiin ei tietenkään päässyt sisälle.
Ginkakujilta jatkoin matkaa bussilla Nanzenjin temppelille, jonka alueelle ei ollut pääsymaksua. Alueella ja alueelta lähtevän kävelyreitin varrella oli hienoja maisemia. Kävellessäni bussipysäkiltä temppelialueelle alkoi hiljalleen sataa räntää, mutta se ei kestänyt kovin kauaa. En ehtinyt edes kastua.
Kello oli jo yli kolmen ja päätin, etten kävisi muilla Kyoton aseman pohjoisenpuoleisilla temppeleillä. Lähdin siis bussilla kohti Kyoton asemaa, josta jatkoin JR Nara -linjalla Inarin asemalle Kyoton eteläosaan. Siellä menin katsomaan torii-porteistaan kuuluisaa Fushimi Inari -pyhättöä. Alueella oli yllättävän paljon ihmisiä. Minulle ei selvinnyt, oliko siellä alkamassa jokin festivaalintapainen vai onko se aina iltapäivisin niin suosittu. Matkalla polveni alkoi kuitenkin vihoitella, joten jätin suosiolla alueella kiertävän neljän kilometrin lenkin kiertämättä (johon aikaa varattavaksi oli ilmoitettu kaksi tuntia).
Palasin noin tunnin kiertelyn jälkeen Inarin asemalle. Sieltä paikallisjunalla Kyotoon, josta edelleen Shinkansenilla Osakaan. Olin kuuden aikaan takaisin hotellilla (oli jo pimeää) ja otin loppuillan rennosti. Toivottavasti polveni ei huomenna reistaile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti