Tiistaiaamuna otin aika rennosti. Heräsin seitsemältä ja menin kahdeksan aikaan aamupalalle. Kaikki onigirit (riisipallot) olivat ehtineet jo loppua. Riisiä oli sen sijaan tarjolla. Lähdin hotellilta liikkeelle vasta vähän ennen kymmentä, sillä kohteenani oli Osaka. Kävelin Shin-Osakan asemalle (vajaa kymmenen minuuttia) ja ostin päivälipun metroon (olisi käynyt myös bussiin). Lippu maksoi 800 jeniä eli oli halvempi kuin Kyotossa. Matkustin metron Midosuji-linjalla Nishi-Umedaan ja vaidoin Yotsubashi-linjalle, jolla menin Higobashin asemalle. Sieltä kävelin puolisen kilometriä Osakan "tiedemuseoon" eli Osaka Shiritsu Kagakukaniin. Rakennuksen vieressä oikealla puolella oli mielenkiintoinen metallihökötys, joka paljastui taidemuseoksi.
Olin tiedemuseolla puoli yhdentoista aikaan. Ostin lipun sekä näyttelyyn että planetaarioesitykseen. Sain opiskelijakortillani alennusta niin, että näyttelylippu maksoi 300 jeniä ja planetaario 450 jeniä. Tiedemuseo oli vähän Heurekan tyyppinen. Näyttely kiemurteli neljännestä kerroksesta alas ja joka kerroksessa oli eri teema. Vietin ylimmässä kerroksessa niin kauan aikaa, etten kovin paljoa ehtinyt tutustua muiden kerrosten näyttelyihin, koska planetaarionäytös alkoi kello 12. Ylimmässä kerroksessa oli teemoina muun muassa aurinkokunta, alkuaineet, vähän tieteen historiaa, ja lapsille (ja lapsenmielisille) oli kaikenlaisia härveleitä, joilla pystyi konkreettisesti kokeilemaan fysiikan ilmiöitä (mitkä esineet tarttuvat magneettiin, miten talja toimii...).
Ylimmässä kerroksessa kesti kauan, koska jäin katsomaan ja kuuntelemaan noin puoli tuntia kestäneen esityksen pilvistä: millaisia pilviä on, miten ne muodostuvat ja miten ne muodostavat taivaalle eläintarhan. Esitelmän pitäjä oli ilmeisesti Yomiuri TV:ltä. Hänen kanssaan demon tuli tekemään tiedemuseon tutkija.
Kolmannessa kerroksessa oli muun muassa mineraaleja.
Paremmasta kielitaidosta olisi ollut näyttelyssä ja esityksessä hyötyä, mutta ymmärsin ainakin jotain ja demo oli kiva. Planetaariossa pysyin yllättävän hyvin kärryillä. Ainoa ongelma lähinnä oli lähes vaakatasossa oleva pehmeä tuoli, joka oli aiheuttaa nukahtamisen pimeässä planetaariossa kesken shown. Esitys kertoi tähtitaivaan kuvioista ja Betelgeusen (suuri elämänsä loppuvaiheessa oleva tähti) tulevaisuudesta.
Tiedemuseosta lähdin katsomaan Osakan linnaa. Sinne pääsin taas metrolla. Mutta kukahan unohti ladata kameran akun edellisenä iltana? Olin juuri ottamassa kuvaa itse linnan tornista, kun kamera ilmoitti virran olevan vähissä. Sain kuitenkin kännykälläni otettua kuvia.
Osakan linnan alue on yllättävän laaja ja sitä ympäröivät korkeat muurit ja vallihaudat.
Kännykkäkamerallakin otetuista kuvista tuli yllättävän hyviä.
En käynyt linnassa sisällä, vaan lähdin puistoalueen osittain kierrettyäni kohti Nanbaa. Söin Nanban asemalla lounaaksi omuraisua (omelet rice eli munakasriisi) ja kävelin sitten Amerikamuran kortteleille etsimään Putumayon liikettä (vaateliike). Aika kauan sain kiertää, että löysin sen, minulla ei ollut siitä karttaa, vain osoite, jolla ei Japanissa oikeasti tee juuri mitään. Ostin sievän mekon.
Kävin seuraavaksi katsomassa kuuluisaa Glico-miestä (valotaulu, jossa kuva juoksevasta miehestä, tunnettu maamerkki Osakassa). Kävelin myös Dotonborin ostoskatua, joka tuntui usean kilometrin mittaiselta. En mennyt aivan päähän asti. Kun palasin illalla hotellille, huomasin pikkuvarpaisiini muodostuneen kiitettävän kokoiset rakot. Ilmankos jalat olivatkin kävellessä aika hellänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti