Torstai-iltapäivänä oli Hiroshiman vuoro. Matkustin juna-asemalta atomipommimuistomerkille bussilla, joskin ajoin yhden pysäkin liian pitkälle, koska edellinen tuli niin nopeasti (pysäkin kuulutus tuli samaan aikaan, kun bussi painoi siitä jo ohi). Menetin hitauteni takia kokonaista 60 jeniä: maksoin matkastani 210 jeniä, kun vielä edelliselle pysäkille summa olisi ollut 150 jeniä. Eipä ollut kuitenkaan suuri häviö. Onneksi siltäkään pysäkiltä ei ollut muistomerkille kovin pitkä matka, piti vain kävellä pitkän (T-muotoisen) sillan yli takaisin päin.
Atomipommimuistomerkki oli karua katsottavaa: se on yksi harvoista pommin jäljiltä pystyyn jääneistä rakennuksista, kun suurin piirtein kaikki muu oli tuhoutunut tai palanut. Rakennus oli ollut aikansa kulttuurikeskus Hiroshimassa.
Kävin myös Rauhanpuistossa ja Atomipommimuseossa. Alueelta löytyy lukuisia patsaita ja muistomerkkejä.
Jälkimmäisimmässä kuvassa oleva muistomerkki kuvaa aikaa, jolloin atomipommi räjähti 600 metriä Hiroshiman kaupungin yläpuolella: kello 8.15 aamulla. Atomipommimuseoon sisäänpääsymaksu oli 50 jeniä, ja siellä sai kuvata vapaasti, kunhan ei käyttänyt salamaa. Kuvaamisesta ei kyllä nauttinut.
Kello on pysähtynyt pommin räjähtämisen aikaan.
Hiroshiman kaupungin pienoismalli ennen pommin pudottamista...
...ja sen jälkeen. Ei juurikaan mitään jäljellä.
Suuri valokuva tuhoutuneesta kaupungista.
Oikeaan kokoon rakennettu malli raunioista.
Malli palaneista ihmisistä tuhon keskellä.
Toinen pysähtynyt kello.
Tuhoutunut paita.
Räjähdyksen jäljiltä löydettyjä esineitä. Kuumuus on ollut niin suuri, että muun muassa keramiikka- ja lasiesineet ovat sulaneet yhteen ja rautaesineet saaneet uuden muodon.
Astuessani ulos museosta maa oli märkä eli äskettäin oli satanut. Muuten sää oli ollut hyvä. Kävin vielä asemallepaluumatkalla syömässä hiroshimalaisen okonomiyakin eli okonomiyakin, jonka välissä on nuudeleita. Matkustin rautatieasemalle bussilla ja palasin Osakaan Shinkansen Sakura 564:llä, joka lähti Hiroshimasta kello 17.51 ja oli Shin-Osakassa noin 20 yli seitsemän. Olin illalla ihan poikki.
Olin päättänyt lähteä seuraavana päivänä käymään Himejissä katsomassa sen kuuluisaa kaunista linnaa ja jättää Naran tällä reissulla välistä. Satuin kuitenkin vilkaisemaan
japan-guide.comista perillepääsyohjeita ja huomasin samalla, että linnahan on huputettuna
entisöintitöiden vuoksi pitkälle kevääseen. Ihmettelinkin aamulla Shinkansenin ajaessa Himejin ohi, miksi pieneltä linnalta näyttävän rakennuksen vieressä oli mielettömän suuri ja ruma pahvilaatikon näköinen rakennelma. Se selvisi siis illalla. Suunnitelmiin tuli muutos, ja perjantain kohteena oli Nara temppeleineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti