17.1.2014 ~Otaku-paratiisit~

Perjantaina olisin voinut nukkua pitkään. Heräsin kuitenkin itsekseni jo seitsemän aikaan. Chillailin ryokanilla aamun ja lähdin aamiaiselle (Jonathan's) vähän ennen kymmentä. Sain melkein otettua aamiaisestani kuvan ennen sen aloittamista. Melkein.

Syy myöhäiseen lähtöön oli lähinnä tänään vierailtavien liikkeiden aukioloajat, suurin osa aukesi vasta kahdeltatoista. Lähdin aamiaisen jälkeen ensin kauimmaiseen kohteeseen, Kichijoujiin, keskustasta (=Shinjuku) länteen. Sinne pääsee esimerkiksi JR Chuolla Shinjukusta, jonne puolestaan pääsee Ikebukurosta vaikka Yamanotella. Matka kesti noin puoli tuntia. Kichijoujissa pysähtyvät sekä local- että rapid-junat, joten ei ole väliä kumpaan hyppää kyytiin, kun aikakin on lähes sama.

Olin Tokiopassista lukenut Kichijoujista löytyvän vanhoja kimonoja myyvän pienen liikkeen nimeltään Omoshiroya. Kirjassa on suhteellisen hyvät ohjeet perille löytämiseksi, mutta liikkeen kotisivuilta löytyy myös karkea kartta. Olin perillä Kichijoujissa vähän yli yhdeltätoista, joten aikaa oli reilusti ennen liikkeen aukioloaikojen mukaista avautumista. Kävelin pienen lenkin ja kävin Seiyu-nimisessä kaupassa, josta ostin juomista ja maccha-jauhetta sekä kuolailin herkullisen näköisiä valmisannoksia.

Menin Omoshiroyan eteen odottamaan vähän ennen kahtatoista.

Se ei kuitenkaan avannut oviaan ja pysyi pimeänä, vaikka kello oli pian varttia yli. Menin tutkimaan tarkemmin ovessa olevaa lappua, jossa luki: olemme avoinna 12-18, mutta silloin tällöin poissa. Soitathan meille numeroon...

No, en viitsinyt käyttää rahaa soittamiseen, joten lähdin takaisin asemalle mieleni hieman pahoittaneena. (Olisin ehkä puhelimellani voinut soittaakin, kun se vihdoin alkoi toimia samana aamuna. Tämä vaati vain pari sähköpostiviestiä dna:lle ja viikon odottelun.) Ehkä parempi näin, eipä matkalaukkuissani enää hirvesti olisi tilaa ollutkaan. Vanhojen kimonojen hinnat olisivat kuitenkin alkaneet 525 jenistä (alle 5 euroa!), joten saatoin menettää joitain edullisia aarteita. Jääpähän jotain seuraavaankin kertaan.

Kichijoujista palasin Chuolla takaisinpäin Nakanoon, joka sekin jää keskustan länsipuolelle. Heti aseman vierestä radan pohjoispuolelta alkaa Nakano Sunmall'n ostoskatu, joka on täynnä pieniä liikkeitä ja ravintoloita. Ostoskadun päässä on isohko ostoskeskus Nakano Broadway, joka ei kuitenkaan ole ihan tavanomainen. Liikkeet eivät ole erityisen "hienoja", vaan käytännöllisen tai omalaatuisen näköisiä, ja kerrokset (joita on neljä + kellari) ovat matalahkoja. B1-kerroksessa on ruokaa, kuten lihakauppoja ym., ensimmäisessä kerroksessa on muun muassa vaateliikkeitä, mutta kerroksissa kakkosesta neloseen on keskitytty otaku-kulttuuriin (kiivas fanitus, kohdistui se sitten mangaan tai peleihin tai johonkin ihan muuhun...). Siis animefanin must-see-paikka Akihabaran (jota myös Akibaksi kutsutaan) lisäksi. Pienistä liikkeistä löytyy kirjoja, mangaa, doujinsheja, pelejä, leluja, figuureja, nukketarvikkeita... Pelkästään Mandaraken liikkeitä on varmaan viisitoista.

Ostin muutaman doujinshin (fanin piirtämä sarjakuva yleensä jostain manga- tai animesarjasta, pelistä, romaanista, tv-sarjasta/elokuvasta tai julkisuuden hahmoista, tarina on piirtäjän oma tai liittyy osittain oikeaan juoneen) ja pari Nyanko-sensei-kännykkäkorua, katselin muutamaa figuuria ja kiertelin ympäri sokkeloista ostoskeskusta. Aikani kuljeskeltuani (liikkeiden kuvaaminen oli kielletty) hain pohjakerroksesta valmiin yakisoba-annoksen (kyllä mä muutakin söin matkan aikana), otin sen mukaan ja lähdin Sobu-linjalla kohti Akihabaraa. Ikebukurosta lähdettäessä sinne pääsisi kätevimmin Yamanotella.

Akibahan on stereotyyppisesti otakun paratiisi. Siellä on Animate, K-Books, Mandarake, Book-off sekä läjä muita pieniä ja suuria liikkeitä, jotka myyvät mangaa ja oheistuotteita.

Akihabara on myös elektroniikkakeskus: ei ole sähköllä toimivaa kapinetta, jota sieltä ei saisi. Ennen shoppailukierrosta yritin etsiä paikkaa, jossa syödä Nakanosta ostetut nuudelit. Päädyin syömään niitä erään rakennuksen parvelle toiseen kerrokseen. Siellä oli mukavasti portaita, joilla istua hieman katseilta piilossa. Kiertelin syömisen jälkeen Animatella, K-Booksilla ja Mandarakella ostamatta kuitenkaan mitään, liekö alkoi iskeä jo turtuminen shoppailuun ja tavarapaljouteen. 

Palasin ryokanille jo ennen viittä, huilasin hetken, ja päätin sitten vielä lähteä etsimään Shinjukun Closet Childin (käytettyjä lolita-vaatteita myyvän liikkeen). Jonkin verran sain pyöriä ja tutkailla opaskarttoja teiden varsilla ennen sen löytymistä. Sieltäkään ei tarttunut mitään mukaan.

Palattuani takaisin Ikebukuroon lähdin vielä viimeisen kerran kiertelemään paikkoja Higashi-Ikebukuroon eli radan itäpuolelle. Kävin Animatella ostamassa yhteen mangasarjaan liittyvän taidekirjan, joka sisälsi hienoja isoja värikuvia sarjan hahmoista (mangat ovat tavallisesti mustavalkoisia).

Päädyin lopulta syömään iltapalaa itäpuolen Jonathan'sille. Tilasin tonkatsulla täytettyjä leipiä pääruoaksi. 

Jälkiruoaksi tilasin jäätelöannoksen, jossa oli vanukas (eli purin=pudding), pehmistä, mansikkasorbettipallo pohjalla, mansikkakastiketta, kiiviä ja tuoreita mansikoita (=yksi mansikka kahtena viipaleena).

Otin lisäksi drinkbarin, ja kiskoin monta lasillista omenajuomaa, ginger alea, jäämacchalattea ja teetä. Testailin myös puhelimeni toimintaa lähettämällä tekstiviestin, joka myös vastauksesta päätellen meni myös perille.

Illalla oli tietysti taas kylpyaika.