1.1.2014 ~osechi ja onsen~

Kagoshima-viikon puolivälissä ollaan. Aika on mennyt tosi nopeasti. Keskiviikkoaamuna menimme taas Ayan vanhempien luokse (syömään). Uutena vuotena ilmeisesti vain syödään ja nukutaan kolmen päivän ajan. Osechi on uuden vuoden päivänä syötävä kokoelma erilaisia ruokalajeja, joilla on tietyt merkitykset.

Ayan vanhempien hyvästelemisen jälkeen lähdimme Ayan ja Ayan siskon Nahon kanssa käymään Ibusukissa. Matka kesti autolla tunnin verran. Rantaviivaa seurailevalla tiellä pystyi ajamaan vain viittäkymppiä. Sää oli muuten hyvä, mutta näkyvyys vuorille oli usvan takia huono. Lahden toisella puolen olevaa maata ei juurikaan näkynyt. Ibusukissa kävimme "hiekkakylvyssä" ja onsenissa (eli kuumassa lähteessä). Hiekkakylpy tarkoittaa kuumaan hiekkaan hautaamista noin kymmeneksi minuutiksi yukata päällä. Hiekka tuntui aika painavalta, mutta muuten oli ihan mukavaa. Viihdyin hiekassa viitisentoista minuuttia.

Hiekkakylvyn jälkeen menimme viereiseen onseniin. Se oli vähän kylpyläntapainen. Vesi oli suolaista ja kuumaa, tulihan se sentään luonnonlähteestä. Kävin kuuman kylvyn välissä kylmäaltaassa. Japanilaiset ystäväni kauhistelivat vieressä, he pystyivät kastelemaan vain varpaitaan, kun minä kastauduin kaulaan asti. Kylpylän puolella ei saanut ottaa kuvia, mutta ei se olisi ollutkaan kovin kätevää. Haluan samanlaisen altaan kotiin, kuumassa vedessä on mukavaa liottaa itseään. Hiekkakylpylä oli aivan meren rannalla.

Paluumatkalla Ibusukista Kagoshimaan kävimme syömässä valkoisia nuudeleita, ja vierailimme myös Ikeda-järvellä, jossa asuu Isshii-niminen monsteri.

Matkalla näin myös kauniin Kaimondake-vuoren. Sen korkeus on vähän alle kilometrin.

Illalla muutin loppuviikoksi Ayan luota Yoshitomeille. Tapasin Yuichin vanhemmat ja Yoshien äidin ja söimme yhdessä illallista. Pääsin nukkumaan oikealle futonille tatamihuoneeseen. Huoneessa on kyllä aika viileää, mutta onneksi peitto on paksu.

31.1.2013 ~kevyttä shoppailua ja temppelivierailu~

Nukuin tiistaina pitkään. Vietimme rennosti aikaa Ayan luona (sisko ja sukulaislapset olivat myös yötä) telkkaria katsellen. Kokosin "nanoblockeista" eli superpienistä legon näköisistä palikoista Kamakuran Daibutsun eli suuren Buddhan, kun Ayalla sattui sellainen olemaan kokoamattomana.

Päivällä lähdimme Kagoshiman keskustaan syömään ja shoppailemaan. Bongasin myös Marimekon liikkeen.

Marimekkoa vastapäätä on Chibo-niminen ravintola, josta saa esimerkiksi okonomiyakia ja yakisobaa. Söin paistettuja nuudeleita (eli yakisobaa) katkaravuilla.

Myös okonomiyaki näytti hyvältä.

Kiertelimme myös Yamakataya-tavaratalossa. Löysin sieltä jotain pientä. Alun perin meidän piti mennä myös keilaamaan, mutta lapsen olivat shoppailun, syömisen ja ihmispaljouden jälkeen niin väsyneitä, että päätimme palata kotiin lepäämään ennen iltaa.

Menimme viettämään perinteikästä uuden vuoden aattoiltaa Ayan vanhempien luokse. Matkalla sinne näimme pienellä peltotilkulla kissan. Fuu-chan juoksi karkuun, koska hän ei pidä kissoista.

Ohjelmassa oli ruokailua, bingoa, unoa (korttipeli) ja NHK:n (Japanin yleisradion) uuden vuoden neljän tunnin musiikkiohjelman seuraamista. Ruokana oli kaikenlaista hyvää, kuten sushia, sashimia ja vihanneksia. Jälkiruuaksi oli hedelmiä.

Musiikkiohjelmassa esiintyi myös lempiartistini T.M.Revolution (eli Nishikawa Takanori) Mizuki Nanan kanssa.

Ilta oli tosi mukava. Pystyin jopa huonolla japanillani juttelemaan kaikille. Lähdimme vielä illalla Ayan, Yoshien, Genin ja Shun kanssa temppelivierailulle. Olimme shintotemppelillä hyvissä ajoin, hieman yhdentoista jälkeen, jolloin siellä ei vielä ollut kovin paljon ihmisiä.

Puoli kahdentoista jälkeen jonoa oli jo pitkälti, ja kun lähdimme kolikon heittämisen ym. rituaalien jälkeen pois, jonoa oli useita satoja metrejä. Ostimme myyntikojusta karamellimansikan (oikea mansikka, jossa on karamellikuorrutus), joka maistui oikein hyvältä ja jopa oikealta mansikalta. Pääsin lopulta nukkumaan hieman yhden jälkeen.

Vähän myöhässä, mutta HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

30.12.2013 ~sobaa ja tutustumista Kagoshimaan~

Maanantaiaamuna otin tuliaisia mukaan ja lähdin Ayan kanssa käymään Yoshitomeilla. Unohdin ottaa kameran mukaan, mutta saan varmaankin Ayalta tai Yoshielta kuvia myöhemmin. Ohjelmassa oli sobanuudeleiden valmistusta Yoshien siskon perheen takapihalla. Sinne oli kokoontunut myös muita tuttavia. Soban valmistus on kuulemma miesten hommia. Silti pääsin tekemään sitä alusta asti itsekin: ensin sekoitetaan kahdenlaisia jauhoja, joihin lisätään vähitellen vettä. Tämän jälkeen taikinasta tehdään kova, sileä pallo, joka kaulitaan ohueksi neliöksi ja leikataan sitten ohuiksi nuudeleiksi. Lounaaksi oli tietysti sobaa, joka maistui tosi hyvältä. Lisänä oli kaikenlaista muutakin, kuten mochia (taikinamainen, sitkeä riisikakku) ja teetä.

Iltapäivällä lähdin käymään Ayan kanssa hänen vanhempiensa luona. Noudimme sieltä hänen kaksi sukulaislastaan ja lähdimme Ayan, Ayan siskon ja lasten kanssa käymään sukuhaudalla. Japanissahan on vasemmanpuoleinen liikenne ja kadut ovat hyvin kapeita. Kapeilla kujilla ajettaessa tekee mieli laittaa silmät kiinni, kun ohitamme seinän tai pylvään suurin piirtein kahden sentin päästä. Se on kuulemma ihan okei... Haudoille tuodaan uudeksi vuodeksi kauniita kukka-asetelmia ja suitsukkeita.

Ajoimme myös satamaan, kohdalle jossa Sakurajima on kolmen kilometrin päässä. Sää oli selkeä, joten vuoren kuvaaminen oli mahdollista.

Illalla haimme Ayan vanhemmat ja menimme kahdeksan seitsemän hengen porukalla ravintolaan syömään yakinikua (paistettua lihaa). Kävimme myös tutustumassa Kagoshiman aseman viereiseen kauppakeskukseen, jossa oli paljon kaikkea pientä söpöä myyviä liikkeitä. Sain toistaiseksi hillittyä itseni eli en (vielä) ostanut sieltä mitään. Alennusmyynnit alkavat uuden vuoden jälkeen, joten kannattanee odottaa ainakin sinne asti.

Pitkä matka Kagoshimaan

Matkustaminen Kouvolasta Kagoshimaan vei melkein vuorokauden. Lähdimme vanhempien kanssa Kouvolasta hyvissä ajoin, vähän kymmenen jälkeen aamupäivällä. Kävimme matkalla asunnollani Helsingissä sekä Ikeassa syömässä ja Jumbon Fazerilla. Olin lentokentällä jo ennen kolmea.

Matkalaukku painoi siis 21kg, mutta sen kanssa ei tullut ongelmia lentokentällä. Turvatarkastuskin meni suhteellisen sujuvasti, liekö kengissäni ollut liikaa metallia, kun portti piippasi. Portti 37 oli aivan toisella puolen lentoasemaa, sinne käveli noin vartin. Istuskelin portin edessä tunnin verran, latailin elektroniikkaa ja yritin käyttää lentoaseman Wi-Fi:ä, mutta se hidasteli turhan paljon. Lentoasemalla oli aika paljon ihmisiä.

Kuten tavallista, lento AY073 Helsingistä Naritaan oli täynnä. Matkustajat olivat pääasiassa japanilaisia, suomalaisen/eurooppalaisen turistin näköisiä ei ollut kuin kourallinen. Istuin koneessa siiven kohdalla ikkunapaikalla. Vierustoverikseni sattui japanilainen nainen, arviolta vähän minua vanhempi. Lento meni ihan mukavasti, sain ehkä muutaman tunnin nukuttua. Kone oli perillä Naritassa vähän ennen kymmentä aamulla paikallista aikaa.

Suuntasin suoraan koneesta (tietysti maahantuloselvitysten ja matkalaukun hakemisen jälkeen) lunastamaan junapassin. Jonoa ei ollut paljon, mutta minun jälkeeni alkoi tulla aika paljon ihmisiä. Virkailija kysyi, mihin olen menossa, ja kun vastasin, että Kagoshimaan, sain vastaukseksi ihmettelevän: junalla? Shinkanseniin (superjuna) ei saanut enää varattua istumapaikkoja, mutta sain hyvin paikan sekä Tokiossa että Osakassa, vaikka juna tulikin täyteen. Maibaran kohdalla (Nagojan ja Kioton välillä) oli niin paljon lunta, että pääsisi jopa hiihtämään.

Puhelimeni päätti olla toimimatta (yritän leikkiä sen kanssa myöhemmin), joten mietin, miten otan Kagoshiman ystävääni Ayaan yhteyttä ja kerron, milloin olen tulossa. En kiireessä löytänyt ilmaista Wi-Fi-verkkoakaan mistään. Päädyin sitten Shin-Osakasta lähdön jälkeen kysymään vierustoveriltani puhelinta lainaksi. Lähetin sillä Ayalle lyhyen viestin.

Shinkansen Hikari 565 saapui Kagoshima-chuon asemalle 20.04. Vastassa olivat Aya, Yoshie, Yuichi ja Shu. Menimme Yuichin autolla heille ja söimme illallista. Tämän jälkeen pääsin Ayan luokse nukkumaan.

Lähtövalmiina

Suomessa on vielä aikainen aamu, mutta Japanissa eletään jo iltapäivää. Aikaero Suomen ja Japanin välillä on näin talviaikaan seitsemän tuntia (kesäaikaan kuusi). Yritin jo tänään saada rytmiä käännettyä heräämällä aamuviideltä. Pakkailu meni eilen myöhään, joten yöunet jäivät noin viiteen tuntiin, mutta toivon väsyneenä saavani paremmin unta lentokoneessa.

Sain pakattua ison matkalaukkuni eilen. Luulen, että yli puolet sen sisällöstä on joko suklaata tai muita makeisia. Ne saan onneksi jätettyä Japaniin, ettei tarvitse takaisin päin tuoda. Lisäksi minulla on käsimatkatavaroina Haltin 27 litrainen reppu, käsilaukku ja kameralaukku. Olen varmasti isojen kantamusteni kanssa surkea näky jollain japanilaisella juna-asemalla.

Finnairin lennolla ruumaan menevä laukku saa painaa enintään 23kg, käsimatkatavara 8kg. Yritin eilen punnita laukkuani kotoa löytyneellä henkilövaa'alla ja sain tulokseksi noin 21kg. Toivottavasti lentokenttähenkilökunta ei saa omalla vaa'allaan kovin paljon suurempaa tulosta, muuten menee ylipainoa. Saa kyllä nähdä, miten pärjään Japanissa laukkuineni: jaksan jotenkuten nostaa laukkuni ilmaan. Isäni sanoi, että tarvisin pari kamelia mukaan. Harmi, että ne jäivät nyt hankkimatta.

Lento AY037 lähtee siis tänään klo 17.20 Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Vanhempani vievät minut kentälle ja käyvät samalla ihastelemassa lentokoneita.

Matkavalmisteluja 3 (kaikenlaista pientä)

Matkalle tarvitsee mukaan kaikenlaista enemmän ja vähemmän oleellista tavaraa. Lentolippujen varaamisen jälkeen tärkein asia oli passi. Myös junapassi oli tärkeysjärjestyksessä korkealla. Kaikenlaista muutakin on mennyt hankintaan ennen reissua.

Tarvitsin kännykän, jolla voin soittaa puheluita sekä Japanista Suomeen että Japanin sisällä. Tähän ei vanha GSM-verkkoinen Nokiani pysty (Japaniin tarvitaan vähintään 3G), joten päädyin hankkimaan Samsungin Galaxy Expressin. Olin alun perin harkinnut S3 miniä, mutta Gigantin myyjä sai minut vaihtamaan mallia. Ostin puhelimeni syyskuun puolivälissä, ja ollut siihen pääasiassa tyytyväinen. Akkuhan siitä kuolee paljon nopeammin kuin vanhasta puhelimesta ja sitä saa muistaa käynnistää uudestaan silloin tällöin ettei se sekoa, mutta on mukavaa päästä nettiin helposti ja missä vain. Lisäksi vanhaan verrattuna sillä saa huomattavasti parempia kuvia.

Ajattelin älypuhelimen lisäksi kuitenkin ottaa miniläppärini mukaan. Sellainen minulta löytyy onneksi jo ennestään. 10.1' Asukseni on noin kaksivuotias ja toimii silloin kuin sitä itseään huvittaa. Käyttöjärjestelmänä kun siinä on Windows 7 Starter.

Edellisillä matkoilla olen kuvannut pienellä Olympus-pokkarilla. En kuitenkaan ollut turhan tyytyväinen sillä saatuihin kuviin, joten päätin hankkia myös uuden kameran ennen reissuun lähtöä. Expert Expo sattui hyvin syyskuun loppuun, joten lähdin sieltä katsastamaan uutta kameraa. Valitsin itselleni taas Samsungin: malli on NX1000. Se on vaikuttanut tähän mennessä hyvältä valinnalta.

Tähän asti olen pärjännyt reissuillani pelkällä käteisellä. Japanissa ei hirveästi kortteja käytetä, eikä Visa Electron toimi käytännössä missään. Koska olen tällä kertaa täysin omatoimisesti liikenteessä, ajattelin luottokortin olevan järkevä hankinta kaiken varalta. Sen hankkiminen vaati hieman vaivannäköä: todistus opinnoista (pitää olla tarpeeksi opintopisteitä), hakemus, luottorajan miettiminen ja anominen... Kaikki kuitenkin sujui lopulta melko kätevästi. Nyt saimaannorpalla varustettu Visa asustaa lompakossani.

Matkavalmisteluja 2 (majoitukset ja matkareitti)

Matkaohjelmani ei ole vieläkään hioutunut valmiiksi. Onkin mukavampaa, kun voi päättää paikan päällä fiiliksen mukaan, mitä tiettynä päivänä haluaa tehdä. Olen kyllä listannut paikkoja, joissa haluan ehdottomasti päästä käymään, mutta niiden tarkkaa järjestystä en ole vielä päättänyt. Yöpymispaikkojen piti kuitenkin olla hyvissä ajoin selvillä majoitusten varausten takia.

Saavun siis Naritan kansainväliselle lentokentälle sunnuntaina aamupäivällä. Ensimmäiseksi (maahantuloselvitysten ja matkalaukun haun jälkeen) suuntaan lunastamaan junapassini lipputoimistosta. Harkitsen myös matkakortti Suican ostamista. Se on eräänlainen prepaid-kortti, joka käy muun muassa Tokion Metrossa, jossa JR-passi ei käy. Sen ilmeisesti pitäisi käydä matkakorttina myös Osakassa. Se selviää siellä. Lipputoimistossa yritän myös varata paikat Kagoshimaan menevään Shinkanseniin, mutta tämä saattaa olla aiemmin mainitsemani ruuhkan takia mahdotonta. Katsotaan, kuinka monta päivää olen Naritassa jumissa.

Olen tosiaan ensimmäisenä suuntaamassa Kagoshima-nimiseen kaupunkiin, joka sijaisee Japanin eteläisimmän pääsaaren Kyushun eteläkärjessä. Lahden toisella puolella on yksi maailman ehkä aktiivisimmista tulivuorista, Sakurajima, joka purkautuu noin 500 kertaa vuodessa ja peittää Kagoshiman kaupungin silloin tällöin tuhkaan. Suomessa harjataan lunta autojen päältä, Kagoshimassa harjataan tuhkaa. Kagoshimassa viivyn viikon verran ja pääsen kokemaan siellä uuden vuoden juhlallisuudet. Yövyn tuttavaperheeni luona. Tutustuin heihin suomalaistuttujeni välityksellä Suomessa kesällä 2010. Ihanaa päästä yöpymään japanilaiseen perheeseen.

Kagoshima-viikon jälkeen matkustan Osakaan, jossa viivyn jälleen viikon. Tällä kertaa yövyn Toyoko Inn -ketjun hotellissa Shin-osaka-eki Higashi-guchi. Toyoko Inn -hotellit ovat hintatasoltaan edullisia. Seitsemän yötä yhden hengen huoneessa maksaa minulle 41 860 jeniä eli noin 302 euroa. Nimensä mukaisesti hotelli sijaitsee Shin-Osakan aseman läheisyydessä. Shin-Osakan asemalta on hotellille noin kahdeksan minuutin kävelymatka, ja asemalta pääsee Shinkansenilla sekä muilla junilla kätevästi ympäri länsi-Japania, kuten Hiroshimaan, Kiotoon ja Naraan.

Toyoko Inn -ketjun jäsenet voivat varata majoituksen kuusi kuukautta etukäteen, mutta ei-jäsenet vain kolme kuukautta etukäteen. Jäseneksi voi liittyä vain henkilökohtaisesti hotellilla, joten en voinut tehdä sitä netissä. Jouduin jonkin aikaa odottamaan lentolippujen varaamisen jälkeen, että pääsisin tekemään varausta hotelliin. Sain kuitenkin helposti sellaisen huoneen kuin halusinkin (tupakoimaton yhden hengen huone), vieläpä jonkinlaisella tarjoushinnalla. Hotellia varatessa jouduin antamaan luottokortin numeron, ja jouduin käyttämään äitini luottokorttia, koska omaani en tuolloin ollut vielä hakenut. Kummallista on se, että hotelliin ei voi mieltä askarruttavien tilanteiden kohdalla ottaa yhteyttä sähköpostilla (ainakaan en ole sellaista löytänyt), vaan hotelliin pitää soittaa. Haluaisin nimittäin varmistaa, että varaukseni on varmasti voimassa, mutta ulkomaanpuhelun soittaminen ei liiemmin innosta.

Matkani viimeisen viikon vietän Tokiossa ja yövyn siellä japanilaisessa majatalossa Kimi Ryokanissa. Ryokan sijaitsee hyvien yhteyksien varrella Ikebukuron kaupunginosassa, vajaan kymmenen minuutin kävelyn päässä Ikebukuron asemalta. Yövyin kyseisessä ryokanissa myös edellisellä matkallani ja tykästyin kovasti paikkaan. Sain myös täältä yhden hengen huoneen koko viikoksi ja hintaa tulee yhteensä 33 075 jeniä eli noin 239 euroa. Huoneessa nukutaan futoneilla ja niissä on tatamit, mutta ei omaa kylppäriä tai vessaa. WC ja suihku löytyvät kuitenkin samasta kerroksesta ja ovat siistejä. Majatalossa on myös japanilainen kylpyamme. Odotan tähän ofuroon pääsemistä innolla.

Kerrosaulan lavuaarit Kimi Ryokanissa keväällä 2010.

Hotellin ja ryokanin sivut: Toyoko Inn Shin-osaka-eki Higashi-guchi ja Kimi Ryokan.