6.1.2014 ~Kyoto~

Ensinnäkään en pidä Kyoton suomalaisesta nimestä Kioto, joten kirjoitan se kuten edellä. Ensimmäinen o lausutaan pitkänä: Kyooto. Osakakin pitäisi kirjoittaa pitkällä oo:lla, mutta olkoon.

Mukavaa nousta maanantaiaamuna kuudelta. Ylös, aamutoimet ja aamiaiselle kello seitsemän. Aamiaiseksi muun muassa onigiria (riisipalloja) ja yakisobaa (paistettuja nuudeleita). Sitten kohti Shinkansen-asemaa ja Shinkansen Hikarilla Kyotoon klo 7.30. Matka kesti vartin, ja junassa oli varsin tyhjää.

Kyoton asemalla kesti hieman pidemmän hetken ennen kuin löysin päivälippuja (bussi+metro) myyvän lipunmyyntipisteen. Päivälippu maksoi 1200 jeniä eli euroissa vajaan kympin. Sitten vain maan alle, metron portista sisään ja Karasuma-linjalla Imadegawan asemalle, joka sijaitsee ihan Kyoton keisarillisen palatsin (ja puiston) vieressä.

Olin Keisarillisen palatsin toimiston edessä puoli yhdeksältä. Toimisto aukesi klo 8.45, joten jouduin hetken odottamaan. Kyotossa oli aika viileää (ainakin Kagoshimaan verrattuna), lämpötila oli ehkä muutamia asteita plussan puolella. Sää oli kuitenkin aurinkoinen ja kirkas. Toimistossa selvisi, että seuraava englanninkielinen kierros palatsin alueella (jonne ei pääse kuin opastetuilla kierroksilla) alkaa kello 10. Minulla oli siis hyvää aikaa kierrellä puiston alueella. Otin päivän aikana yli 500 kuvaa, joten laitan niitä vielä erikseen.

Opastettu kierros alkoi tasan kymmeneltä ja kesti tunnin. Tavallisesti kierroksia pitävä englanninkieltä hyvin taitava opas oli poissa, joten kierroksen veti vähän kokemattomampi (englanninkielen suhteen) opas Takeda. Hänen puheestaan sai kuitenkin selvää. Kierrokselle osallistui useita kymmeniä henkilöitä, veikkaisin kolmeakymmentä, useasta eri maasta.

Kierroksen jälkeen kävin matkamuistomyymälässä ja lähdin sitten bussilla kohti Ginkakujin temppeliä. Bussipysäkiltä oli sinne noin kymmenen minuutin kävelymatka. Reitin varrella oli useita pieniä ruokapaikkoja, joista yhdessä kävinkin paluumatkalla syömässä, mutta vielä enemmän matkamuistomyymälöitä. Niistä jäi paluumatkalla käteen kaikenlaista pientä.

Ginkakujin temppeli puutarhoineen oli hyvin kaunis, varmasti vielä kauniimpi keväällä kukkien kukkiessa ja syksyllä ruska-aikaan. Sisäänpääsymaksu oli 500 jeniä, ja temppelialue on talvisin avoinna klo 9.00-16.30. Rakennuksiin ei tietenkään päässyt sisälle.

Ginkakujilta jatkoin matkaa bussilla Nanzenjin temppelille, jonka alueelle ei ollut pääsymaksua. Alueella ja alueelta lähtevän kävelyreitin varrella oli hienoja maisemia. Kävellessäni bussipysäkiltä temppelialueelle alkoi hiljalleen sataa räntää, mutta se ei kestänyt kovin kauaa. En ehtinyt edes kastua.

Kello oli jo yli kolmen ja päätin, etten kävisi muilla Kyoton aseman pohjoisenpuoleisilla temppeleillä. Lähdin siis bussilla kohti Kyoton asemaa, josta jatkoin JR Nara -linjalla Inarin asemalle Kyoton eteläosaan. Siellä menin katsomaan torii-porteistaan kuuluisaa Fushimi Inari -pyhättöä. Alueella oli yllättävän paljon ihmisiä. Minulle ei selvinnyt, oliko siellä alkamassa jokin festivaalintapainen vai onko se aina iltapäivisin niin suosittu. Matkalla polveni alkoi kuitenkin vihoitella, joten jätin suosiolla alueella kiertävän neljän kilometrin lenkin kiertämättä (johon aikaa varattavaksi oli ilmoitettu kaksi tuntia). 

Palasin noin tunnin kiertelyn jälkeen Inarin asemalle. Sieltä paikallisjunalla Kyotoon, josta edelleen Shinkansenilla Osakaan. Olin kuuden aikaan takaisin hotellilla (oli jo pimeää) ja otin loppuillan rennosti. Toivottavasti polveni ei huomenna reistaile.

5.1.2014 ~Shinkansen Sakura ja Nanban Animate~

Heräsin sunnuntaina seitsemältä ja pakkasin loput tavarat laukkuihin. Aya ja Naho tulivat hakemaan ja lähdimme autolla Kagoshima-chuon asemalle. Myös Yoshie, Gen ja Shu tulivat saattamaan minua. Yuichikin olisi varmasti tullut, mutta hän oli töissä. Olin laiturilla hyvissä ajoin odottamassa junaa. En varannut paikkaa etukäteen, vaan menin laiturille jonottamaan paikkaa ei-varatusta vaunusta. Nopeat syövät siis hitaat. Juna oli Shinkansen Sakura 550, joka lähti Kagoshimasta kello 9.43. Kagoshimassa junaan nousseet saivat kaikki istumapaikan, niitä jäi vielä muutamia vapaaksikin.

Matka Shinkansenilla Kagoshimasta Shin-Osakan asemalle kestää noin neljä tuntia. Matkan varrella on paljon tunneleita, varsinkin Kagoshiman ja Kumamoton välillä. Kumamoton jälkeen ihmisiä joutui jo seisomaan käytävällä. Taisin valita aika ruuhkaisen matkustuspäivän.

En tälläkään kertaa tajunnut (kuten en tajunnut matkustaessani toiseen suuntaan), missä vaiheessa siirryimme Kyushun saarelta Honshulle. Ilmeisesti se oli taas jokin pitkä tunneli, joka kulkee salmen ali. Juna saapui Shin-Osakaan noin kymmentä vaille kaksi iltapäivällä.

Asemalla liikkui hyvin paljon joka suuntaan liikkuvia ihmisiä. Matkalaukku ja muut kassit painoivat, joten niitä oli ärsyttävä raahata. Onneksi hotellini Toyoko Inn Shin-Osaka-eki Higashi-guchi ei ollut kovin kaukana. Matkalla sinne pysähdyin hetkeksi kaivamaan karttaa varmistaakseni, että olin menossa oikeaan suuntaan, tuli pihaa lakaissut rouva kysymään, voisiko auttaa. Ihmiset ovat ihanan avuliaita, mutta osakalaisten puhuma murre (osaka-ben) on kyllä ihan eri kieli kuin japani.

Olin hotellilla jo hieman kahden jälkeen. Olin laittanut varaukseeni arvioiduksi check-in ajaksi klo 17, joten olin vähän liian aikaisin paikalla. Sain kuitenkin saman tien tehtyä, ja liityin Toyoko-inn -ketjun jäseneksikin, ja sain avaimen huoneeseeni kolmelta. Hotellihuoneeni on neljännessä kerroksessa oleva siisti pieni kolo, sänky (joka on kyllä mukavan leveä), vie oleskelutilasta reilusti yli puolet.

Huoneessa on kaikkea tarpeellista, kuten pieni jääkaappi (ei minibaari) sekä langallinen että langaton nettiyhteys.

En viitsinyt koko iltaa istuskella huoneessani, joten ajattelin lähteä metrolla Nanbaan ja etsiä sieltä Animaten myymälän. Asemalle ja Nanbaan löysin helposti (metromatka kesti vajaan vartin), mutta minulla oli käytössäni niin surkea kartta, etten sen avulla ollut löytää oikeaan paikkaan. Lopulta törmäsin liikkeeseen lähes sattumalta. Ensimmäinen kerros on mangaa ja CD-levyjä, toinen kerros on täynnä krääsää. Kolmessa ylemmässä kerroksessa oli jotain epäoleellista, muun muassa videopeleihin ja animeihin liittyviä pelikortteja (vähän vastaavia kuin pokemonkortit).

Illalla kävin lämpimässä kylvyssä omassa pienessä kylpyhuoneessani.

4.1.2014 ~Sakurajima ja Shirahoshi~

Lauantaina oli taas kaunis päivä. Heräsin kahdeksalta ja söin Yoshien laittamaa aamiaista. Unokit tulivat hakemaan minut autollaan vähän kymmenen jälkeen. Tsubasa ei tullut, koska hänellä oli koulua (kyllä, koulua lauantaina, koska tenttejä tulossa), mutta Taiyou ja Daichi lähtivät mukaan. Ajoimme Kagoshiman satamaan, josta Sakurajiman lautta lähti kohti Sakurajimaa. Nimi tarkoittaa kirsikankukkasaarta. Liput ostettuamme lautan lähtöön jäi vielä jonkin verran aikaa, joten menimme katsomaan pienessä kanavassa (vai liekö ollut mereen laskevan joen suu) järjestettyä delfiininäytöstä. Kaksi delfiiniä teki temppuja kouluttajien johdolla. Emme ehtineet nähdä ilmaista esitystä viittä minuuttia kauempaa, kun se jo loppui.

Menomatka Sakurajimalle oli maisemapurjehdus, joka kesti noin 50 minuuttia. Lautta tekee tällöin pienen mutkan (entisen) saaren edustalla. Tavallinen suora lauttamatka Kagoshiman ja Sakurajiman välillä kestää noin vartin. Tulimme sillä takaisin.

Koska edellisenä päivänä oli satanut, tulivuori se erottunut kovin selkeästi usvan keskeltä, vaikka sää oli muuten hyvä. Ilmankosteus oli niin suuri. Sakurajimalla on kolme varsinaista huippua, joista korkein ulottuu noin 1170 metrin korkeuteen. Toiset kaksi ovat myös yli kilometrin korkeudessa. Emme lähteneet kiipeilemään minnekään, kävelimme vain satamasta Sakurajiman pieneen museoon, ja sitten rannan kautta takaisin lauttaterminaaliin.

Museossa oli pienoismalleja tulivuoresta. Osa niistä esitti aiempien isojen purkausten aiheuttamia muutoksia saaressa. Malleja oli muun muassa siitä, miten sen pinta-ala on kasvanut, miten se on yhdistynyt Kyushun pääsaareen ja miten kasvillisuus on palautunut purkauksen jälkeen. Metsän kasvaminen ennalleen vie melkein 200 vuotta. Museossa oli myös pieni matkamuistomyymälä, josta ostin kännykkäkoruja ja Sakurajiman tuhkaa pienessä lasipurkissa. Tulivuori muuten purkautui viime vuonna yhteensä 835 kertaa.

Paluumatkalla lautalle muut uittivat jalkojaan pihalla olevassa purossa, jossa virtasi kuumasta lähteestä peräisin oleva vesi. Itse jätin liottelun tällä kertaa väliin, koska en saanut housun puntteja käärittyä. Veikkaisin veden olleen noin 45 asteista. Kävellessä törmäsimme myös kissaan, joka antoi silittää itseään.

Daichi löysi pieneltä siivottomalta hiekkarannalta kuolleen kalan ja pelotteli sillä äitiään. Taiyou puolestaan löysi vedestä kellumasta kuolleen taskuravun, minä puolestani poimin mukaani muutaman vulkaanisen kiven, jotka olivat hyvin kevyitä.

Vaikka on talvi, Kagoshimassa ja varsinkin Sakurajimalla on hyvin vehreää, vaikkei lehtipuissa olekaan lehtiä. Jotkin puskat kukkivat ja palmut ovat vihreitä.

Kun palasimme takaisin Kagoshiman satamaan, menimme vähän matkan päähän syömään Kentucky Fried Chickenille. Sen jälkeen ajoimme autolla Aeon (iion)-nimiseen kauppakeskukseen, jossa kiertelimme ja shoppailimme varmaan yli kolme tuntia. Parkkipaikalta oli vaikea löytää vapaata ruutua, koska autoja oli niin paljon.

Löysin sieviä, hieman gosuloli-tyyppisiä vaatteita myyvän liikkeen, josta ostin mekon, hameen ja kaksi paitaa. Matkalaukku alkaa jo tässä vaiheessa matkaa olla liian täysi. Vaikka ostaisin toisen matkalaukun ja maksaisin siitä ekstramaksun (noin 50€ Finnairilla netissä, tiskillä kalliimpi), tuskin saisin sitä raahattua lentokentälle. Pitänee lähettää tavaraa postissa.

Aeon-kauppakeskuksesta (joka on suurin piirtein Veturi potenssiin kymmenen) ajoimme syömään sushia Kurasushi-nimiseen kaitensushi(linjasushi)-ravintolaan. Sushi oli tosi hyvää, liikkuvalta hihnalta sai itse valita omat suosikkinsa. Ruokailun jälkeen menimme vielä Manga-jotain-nimiseen keskukseen, jossa oli mahdollisuus pelata esimerkiksi tavarapelejä (niitä missä kouralla yritetään saada pehmo), ja myynnissä oli kaikenlaista laukuista koruihin ja mangoista konsolipeleihin ja figuureihin. Löysin Natsume Yuujinchou -figuureja suhteellisen halvalla, saa kyllä nähdä, miten saan nekin kotiin.

Voitin myös oston yhteydessä saadulla kupongilla arvonnassa, kun pyöritin koneesta esiin sinisen kuulan. Sain vitriinistä valita jonkin figuurin, ja päädyin Shirahoshi-nimiseen merenneitohahmoon One Piecesta. Olin katsellut sitä jo liikkeessäkin. Lucky me. ;)

Palasimme Yoshitomeille yhdeksän jälkeen ja loppuilta menikin pakkaillessa. Aya tuli auttamaan. Sain tässä vaiheessa kaiken juuri ja juuri survottua matkalaukkuuni, mutta Tokiossa tulee kyllä ongelmia. Pakkaamisen jälkeen kävin kylvyssä ja painuin suoraan nukkumaan.

3.1.2014 ~kaimono ja kimono~

Perjantaina satoi puolesta päivästä lähtien. Aamupäivällä kävin taas Ayan kanssa shoppailemassa (kaimono), tällä kertaa "vain" pari tuntia. Löysin lisää vaatteita ja ostin kahdet sievät korkokengät (mustat, tietenkin). Tavaratalot avautuvat Japanissa yleensä kymmeneltä ja menevät kiinni kahdeksalta. Jotkut pienet liikkeet menevät aikaisemmin kiinni. Alennusmyynnit alkoivat vuodenvaihteen jälkeen, joten liikkeellä on aika paljon ihmisiä.

Yhden jälkeen Unokit tulivat käymään ja viipyivät myöhään iltaan saakka. Illalla myös serkut naapurista tulivat vierailulle, joten ainakin silloin talo oli täynnä porukkaa. Pojat katselivat pari toimintaelokuvaa, eivätkä juurikaan (Geniä lukuunottamatta) osallistuneet keskusteluun. Minusta tuntuu, että minun on helpompi ymmärtää japania kuin japanilaisten puhumaa englantia. Tai sitten aina kun kieli vaihtuu, siihen tottuminen vie oman aikansa. Pääasiassa olen kyllä tullut ymmärretyksi (ainakin luulen niin), olen sitten puhunut kumpaa tahansa. Saa nähdä, osaanko puhua suomea normaalisti kun palaan...

Tammikuun toisena päivänä oli syntymäpäiväni. Vietimme sitä tänään (3. päivä), Aya oli hankkinut kakkujakin. Juhla tuli ihan yllätyksenä, en ajatellut, että olisimme sen kummemmin juhlineet. Kakkuja oli kaksi: toinen suklaata ja toinen mansikka-kerma. Ne olivat niin söpöjä, ettei niitä tehnyt mieli tuhota, mutta pian ne olivat jo syöty.

Ilta oli ihana. Kesken kaiken Hitomi soitti puhelun ystävälleen ja pian lähdin Hitomin kanssa käymään tämän luona. Siellä sain päälleni oikean kimonon, joka oli oikein kaunis. Tulin se päälläni takaisin Yoshitomeille ja kaikki räpsivät hirveästi kuvia.

2.1.2014 ~mochizuki ja izakaya~

Torstaina lähdimme aamiaisen jälkeen Ayan ja Genin kanssa katsomaan mochin valmistusta eli mochizukia erään mäen huipulla olevan hotellin pihalle. Ihmiset, pääasiassa lapset, saivat vuorollaan kokeilla riisin nuijimista. Mochi valmistetaan siis keitetystä riisistä (ja vedestä) nuijimalla sitä niin kauan, että se muuttuu sitkeäksi palloksi. Mäen laelta oli hyvä näköala Kagoshiman kaupunkiin ja (jos sää olisi ollut vähemmän utuinen) Sakurajimalle.

Nuijaa pääsivät käsittelemään pienetkin lapset, joukossa oli jopa parivuotiaan näköisiä. Pojat uskalsivat nuijia hieman tyttöjä ronskimmin.

Mochista voi tehdä kaikenlaista. Perinteisin versio on pelkkä pieni pallo, mutta suosittua on myös laittaa sisään esimerkiksi paputahnaa eli ankoa.

Hotelli järjesti myös paljon muutakin ohjelmaa, kuten kalligrafiaa. Kun olimme lähdössä pois, paikalle tuli hienosti pukeutuneita ihmisiä, joten epäilimme, että alkamassa oli häävastaanotto.

Iltapäivällä oli vuorossa shoppailua ja karaokea. Vuokrasimme kuudelle hengelle karaokeboksin kahdeksi tunniksi. Minä, Gen ja Shu olisimme viihtyneet siellä kauemminkin, mutta piti ehtiä myös kierrellä kaupoissa. Kiertelimme Kagoshiman keskustassa usean tunnin ajan. Löysin muutamia kivoja vaatteita sekä paperitavaraa ja kyniä. Kävimme myös Kagoshiman Animatella (animeen liittyvää tavaraa myyvä liike), joka on hyvin pikkuinen verrattuna vastaaviin Tokion Ikebukurossa tai Akihabarassa.

Illalla menimme izakaya-ravintolaan, joka on vähän pubin tapainen ruokapaikka. Ideana on viettää aikaa yhdessä ja syödä hyvin, ei niinkään juoda. Ruoka oli hyvää, tilasimme monia erilaisia pieniä annoksia yhdessä jaettaviksi. Jälkiruokani tosin söin kokonaan itse.

1.1.2014 ~osechi ja onsen~

Kagoshima-viikon puolivälissä ollaan. Aika on mennyt tosi nopeasti. Keskiviikkoaamuna menimme taas Ayan vanhempien luokse (syömään). Uutena vuotena ilmeisesti vain syödään ja nukutaan kolmen päivän ajan. Osechi on uuden vuoden päivänä syötävä kokoelma erilaisia ruokalajeja, joilla on tietyt merkitykset.

Ayan vanhempien hyvästelemisen jälkeen lähdimme Ayan ja Ayan siskon Nahon kanssa käymään Ibusukissa. Matka kesti autolla tunnin verran. Rantaviivaa seurailevalla tiellä pystyi ajamaan vain viittäkymppiä. Sää oli muuten hyvä, mutta näkyvyys vuorille oli usvan takia huono. Lahden toisella puolen olevaa maata ei juurikaan näkynyt. Ibusukissa kävimme "hiekkakylvyssä" ja onsenissa (eli kuumassa lähteessä). Hiekkakylpy tarkoittaa kuumaan hiekkaan hautaamista noin kymmeneksi minuutiksi yukata päällä. Hiekka tuntui aika painavalta, mutta muuten oli ihan mukavaa. Viihdyin hiekassa viitisentoista minuuttia.

Hiekkakylvyn jälkeen menimme viereiseen onseniin. Se oli vähän kylpyläntapainen. Vesi oli suolaista ja kuumaa, tulihan se sentään luonnonlähteestä. Kävin kuuman kylvyn välissä kylmäaltaassa. Japanilaiset ystäväni kauhistelivat vieressä, he pystyivät kastelemaan vain varpaitaan, kun minä kastauduin kaulaan asti. Kylpylän puolella ei saanut ottaa kuvia, mutta ei se olisi ollutkaan kovin kätevää. Haluan samanlaisen altaan kotiin, kuumassa vedessä on mukavaa liottaa itseään. Hiekkakylpylä oli aivan meren rannalla.

Paluumatkalla Ibusukista Kagoshimaan kävimme syömässä valkoisia nuudeleita, ja vierailimme myös Ikeda-järvellä, jossa asuu Isshii-niminen monsteri.

Matkalla näin myös kauniin Kaimondake-vuoren. Sen korkeus on vähän alle kilometrin.

Illalla muutin loppuviikoksi Ayan luota Yoshitomeille. Tapasin Yuichin vanhemmat ja Yoshien äidin ja söimme yhdessä illallista. Pääsin nukkumaan oikealle futonille tatamihuoneeseen. Huoneessa on kyllä aika viileää, mutta onneksi peitto on paksu.

31.1.2013 ~kevyttä shoppailua ja temppelivierailu~

Nukuin tiistaina pitkään. Vietimme rennosti aikaa Ayan luona (sisko ja sukulaislapset olivat myös yötä) telkkaria katsellen. Kokosin "nanoblockeista" eli superpienistä legon näköisistä palikoista Kamakuran Daibutsun eli suuren Buddhan, kun Ayalla sattui sellainen olemaan kokoamattomana.

Päivällä lähdimme Kagoshiman keskustaan syömään ja shoppailemaan. Bongasin myös Marimekon liikkeen.

Marimekkoa vastapäätä on Chibo-niminen ravintola, josta saa esimerkiksi okonomiyakia ja yakisobaa. Söin paistettuja nuudeleita (eli yakisobaa) katkaravuilla.

Myös okonomiyaki näytti hyvältä.

Kiertelimme myös Yamakataya-tavaratalossa. Löysin sieltä jotain pientä. Alun perin meidän piti mennä myös keilaamaan, mutta lapsen olivat shoppailun, syömisen ja ihmispaljouden jälkeen niin väsyneitä, että päätimme palata kotiin lepäämään ennen iltaa.

Menimme viettämään perinteikästä uuden vuoden aattoiltaa Ayan vanhempien luokse. Matkalla sinne näimme pienellä peltotilkulla kissan. Fuu-chan juoksi karkuun, koska hän ei pidä kissoista.

Ohjelmassa oli ruokailua, bingoa, unoa (korttipeli) ja NHK:n (Japanin yleisradion) uuden vuoden neljän tunnin musiikkiohjelman seuraamista. Ruokana oli kaikenlaista hyvää, kuten sushia, sashimia ja vihanneksia. Jälkiruuaksi oli hedelmiä.

Musiikkiohjelmassa esiintyi myös lempiartistini T.M.Revolution (eli Nishikawa Takanori) Mizuki Nanan kanssa.

Ilta oli tosi mukava. Pystyin jopa huonolla japanillani juttelemaan kaikille. Lähdimme vielä illalla Ayan, Yoshien, Genin ja Shun kanssa temppelivierailulle. Olimme shintotemppelillä hyvissä ajoin, hieman yhdentoista jälkeen, jolloin siellä ei vielä ollut kovin paljon ihmisiä.

Puoli kahdentoista jälkeen jonoa oli jo pitkälti, ja kun lähdimme kolikon heittämisen ym. rituaalien jälkeen pois, jonoa oli useita satoja metrejä. Ostimme myyntikojusta karamellimansikan (oikea mansikka, jossa on karamellikuorrutus), joka maistui oikein hyvältä ja jopa oikealta mansikalta. Pääsin lopulta nukkumaan hieman yhden jälkeen.

Vähän myöhässä, mutta HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!